keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Silti minä maalaan (Kirjeitä Maria Wiikille) / Helene Schjerfbeck (toim. Lena Holger)

Minä en ole Helene Schjerfbeckin taulujen suuri ihailija, monet niistä ovat mielestäni kauniita mutta synkeitä. Mutta Helene Schjerfbeckin kirjeistä koottu Mutta silti minä maalaan -kirja osui mielenkiintoisen nimensä takia silmääni kirjastosta ja sain taas yhden sellaisen "hei, en tiedä tästä mitään, mutta voisin nyt ottaa vähän selvää" -neronleimaukseni. Ja sitten raahattiin kirja kotiin ja luettiin Schjerfbeckin kirjeitä.

Mikä muuten oikeastikin osoittautui hyväksi jutuksi, sillä minusta nämä kirjeet olivat mielenkiintoista ajankuvaa, sain kurkistaa vähän vanhenevan, naispuolisen taidemaalarin arkeen 1900-luvun alun Suomessa. Maria Wiik oli myös taidemaalari, yksi Schjerfbeckin maalarisiskoista. Ystävälle kirjoitetuissa kirjeissä olikin lämmin ja välillä melkein tyttömäinen tunnelma, joka liikutti.

Silti minä maalaan -kirja on kaunis ja luonnollisestikin runsaasti kuvitettu Schjerfbeckin omilla töillä. Isoja kuvia oli mukava katsella ihan rauhassa, kirjeiden luvun ohessa ja aloin vähän lämmetä Schjerfbeckin maalauksillekin, ainakin ymmärtää niiden taustoja ja merkityksiä vähän paremmin.
(Kirje Ada Thilénille 7.12.1921)"Kun elämä käy liian raskaaksi, hankin kirjan. Se antaa niin paljon ja vie ajatukset pois itsestä - pitää pystyssä."
Schjerfbeck oli muuten innokas lukija, jonka suosikkeja olivat mm. Honoré de Balzac ja Charlotte Brontë, hän myös kirjeissään kirjoittaa nauttivansa Selma Lagerlöfin Nils Holgerssonin seikkailuista, joiden kuvauksesta nappasin myös pidemmän tekstinäytteen.  Schjerfbeckin lukukokemusten kuvailussa on jotain tuttua, hän on kirjatoukka, jonka on saatava lukea ja pitää kirjaa kirjaa käsissään päivittäin. Lukeminen on hänelle tarpeellista todellisuudenpakoa arjesta, joka koostuu "kahdesta huoneesta ja keittiöstä".

Kirjeet on koottu kirjaan siten, että ne käsittelevät aina tiettyä aihepiiriä, esimerkiksi malleja, taloutta tai vaikkapa kirjallisuutta. Jokaisen luvun alussa on kokoava aiheeseen liittyvä selitys jota sitten seuraavat kirjeet selittävine alaviitteineen. Kirjan maailmaan siis pääsee oikein mukavasti sisään vaikkei olisikaan kovin laajoja tietoja Helene Schjerfbeckin urasta.
(Kirje Maria Wiikille 26. huhtikuuta 1907)"Tiedätkö, luin tänään Selma Lagerlöfin uusimman kirjan, lapsille kirjoitetun, ja se oli niin hyvä, että aloin ajatella ja tuntea kuin villihanhi, loppujen lopuksi siinä oli minusta enemmän luonnetta kuin "Karoliineissa", jonka olin lukenut juuri ennen sitä. Siinä kerrottiin niin kauniita asioita muuttolintujen elämästä ja merestä, ja kurkien tanssi oli kuvattu ihanasti. Nyt odotan meidän kurkiamme - ja sinähän tapaat tulle niiden mukana!"
Tuon tekstin jälkeen tekisi melkein mieli lukea itsekin Nils Holgerssonin ihmeellinen matka - kenties... Vuonna 2012 muuten juhlitaan Helene Schjerfbeckin 150-juhlavuotta  ja tämä kirja on sen lähtölaukaus! Juhlavuoden ohjelmaan kuuluu mm. suuri näyttely Ateneumissa, ajankohtainen ja lukemisen arvoinen teos siis!

Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2011
Sivuja: 301

5 kommenttia:

  1. Juuri kevään katalogeja selatessa mietin, että haluaisinko lukea Schjerfbeckistä enemmänkin ja/tai haluaisinko hänen taidekirjansa kotiin. Minä kyllä pidän hänen tauluistaankin, mutta vielä enemmän hänestä inspiroituneen Mowan naismaalauksista.

    En vielä tiedä, mutta noin yleisesti ottaen pidän kovasti kirjoista, jotka koostuvat kirjeistä tai päiväkirjamerkinnöistä, ja vanhan Suomen kulttuuripiirit kiinnostavat paljon, joten kyllä kai tämä ihan minun kirjaltani kuulostaisi. :)

    VastaaPoista
  2. Minä puolestani olen suuri Schjerfbeckin ihailija, joten tämä tulee varmaan luettua. Varsinkin kun tuo aikakausi ja naistaiteilijat ovat muutenkin lähellä sydäntä.

    Mutta mukava kuulla, että tämä oli antoisa myös ei-fanille.

    Lainaamasi kohdatkin ovat aivan hurmaavia.

    VastaaPoista
  3. Karoliina ja Liisa, ajankuvana tämä oli hirmuisen viehättävä ja kiinnostava. Sai kurkistaa naistaitelijan arkeen, sääli vain etteivät Wiikin kirjeet Schjerfbeckille ole säilyneet.

    Tykkäsin, oikeastaan enemmän kuin etukäteen olisin arvannutkaan. Luulen myös että haluaisin käydä katsomassa tuon Ateneumin juhlanäyttelyn. Aika hyvin teki kirja tehtävänsä :D

    VastaaPoista
  4. Tämä kuulostaa aivan ihanalta kirjalta (pidän sekä Shcjerfbeckin ja Wiikin tauluista että Suomen kulttuurihistoriasta), kiitos arviosta!

    VastaaPoista
  5. Maria, kiitos vaan itsellesi kommentista. :)

    VastaaPoista