tiistai 10. tammikuuta 2012

Katkeamispiste / Simon Lelic

Katkeamispiste ei ole mikään mukava kirja. Se on taitavasti kirjoitettu ja se tempaisee mukaansa ja hyytää mutta mukava se ei ole. Se on varmasti tärkeä kirja, mutta se lukeminen on raskasta. Se on kirja kiusaamisesta ja siitä, kuinka ihminen ajetaan katkeamispisteeseensä saakka.

Katkeamispiste alkaa oikeastaan erään katkeamispisteen jälkeen. Opettaja Samuel Szajkowski avaa eräänä päivänä tulen koulun aamunavauksessa, päätyen tappaamaan neljä ihmistä ja itsensä. Kuolemantapausta alkaa tutkia etsivä Lucia May, kirja koostuu sekä kappaleista joissa osalliset antavat Lucialle haastatteluja sekä Lucian varsinaisista tutkimuksista. Varsinkin haastattelut ovat kirjan antoisinta ja sydäntäsärkevintä osuutta. Lelic antaa taitavasti jokaiselle haastatellulle äänen, käyttämällä esim. slangia tulee tekstissään. Osallisten haastattelut paljastavat myös pikkuhiljaa surullisen totuuden, myös opettaja voi olla kiusattu. Kiusaamista käsitellään useammallakin tasolla, myös Lucia tahollaan kokee kiusaamista ja tulee eristetyksi tiimistään.

Lelic nostaa esiin tärkeän asian - kiusaaminen jatkuu niin kauan kuin ympäristö antaa sen jatkua. Joskus ihmiset ummistavat silmänsä siltä mikä on väärin, ehkä pelosta tai ymmärtämättömyyttään. On vaikea olla kiusatulle ystävä ja se ainoa ihminen, joka uskaltaa olla eri mieltä. Minusta tämä kirja oli sydäntä särkevä. Pahemmaksi asian teki se, että vaikka Katkeamispiste onkin fiktiota, mutta vastaavaa tapahtuu niin monelle päivittäin. Joku selviää, toinen ei. Joku katkeaa. Pahimmassa tapauksessa katkeamispisteestä luetaan seuraavan päivän lehdestä kun väkivalta synnyttää lisää väkivaltaan.

Kirjan luettuani olo ei ole erikoisen hyvä, enemmänkin ahdistunut, surullinen ja vihainen. Siltikin annan kirjalle suosituksen. Lue tämä, ehdottomasti.
"Välillä taas. Välillä toivon, että hän olisi elossa, jotta voisin tappaa hänet.
En minä sitä todella tarkoita. En minä sitä tarkoita.
Välillä tuntuu siltä, mutta en minä ole tosissani.
Tämä on varmaan sitä sama, mitä ystävänikin yrittivät. Kovillehan se ottaa. Kun ei ole syyllistä, vaikka on tapahtunut jotain kauheaa. Tai syyllinen on mennyttä. Ymmärrättekö te? On helpompaa, jos voi vääntää tuskansa vihaksi, jos voi rähjähtää, jos voi syyttää ihan ketä vain, vaikka syyttä.
Kai te ymmärrätte?"
Like, 2011
Alkuteos: Rupture
Sivuja: 296
Kirjasta lisää: Booking it some more,  Sonjan lukuhetket, Kaiken voi lukea, Kirjava kammari

5 kommenttia:

  1. Jotenkin olen ajatellut, että en varmaan pystyisi tätä lukemaan. Mutta sait kuulostamaan kiinnostavalta kirjalta.

    Työpaikkakiusaaminen on ihan yhtä totta kuin koulukiusaaminen.

    VastaaPoista
  2. Olin tästä kirjasta pitkälti samaa mieltä, kirjoitin tästä ihan blogini alkuaikoina (http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/03/turinatorstai-ahdistaako.html). Mietin tuota antamaani arvosanaa, että se voisi olla parempikin, jos mitataan kirjan vaikuttavuutta ja ns. arvoa, mutta toisaalta en ollut niin vakuuttunut Lelicin kirjoittajan taidoista enkä pidä dekkarityylistä. Siksi arvosana oli suht matala.

    Mutta minuakin tämä ahdisti sellaisella "hyödyllisellä tavalla". Usein ahdistavuuksista kokee lukeneensa ihan turhaan, mutta tässä kirjassa on aiheita, joita soisi jokaisen pohtivan. Minullekin tuli tosi paha mieli ajatella joitakin yläasteaikaisia opettajia, joita oppilaat törkeästi kiusasivat. Ja tässä tosiaan käsitellään kiusaamista hyvin monelta kantilta ja monenlaisessa ympäristössä.

    Tärkeä kirja, jota olisi kiva nähdä enemmänkin luettuna ja blogeissa!

    VastaaPoista
  3. Mari, luulen että tämä voisi kiinnostaa sinua. Tykkäsin siitä, että kirjailija nosti esiin monia erilaisia kiusaamisen muotoja, työpaikkakiusaamisestakin puhutaan aika vähän mutta on varmasti ihan yhtä tuskallista ja hankalaa kuin koulukiusaaminen.

    Karoliina, tämä oli minusta ahdistava kirja, siitä oli vaikea pitää, mutta olen samaa mieltä kanssasi - tärkeä kirja ja aihe josta voitaisiin puhua enemmänkin. Minusta oli hienoa että Lelic nosti esiin niin monenlaista kiusaamista, yleensähän puhutaan lähinnä koulukiusaamisesta ja seksuuaalisesta häirinnästä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä juttu hyvästä kirjasta! Minä tykkäsin tyylistä kyllä, ja vaikka tämä oli vähän ehkä tarkoitushakuinen paikka paikoin, minustakin oli hienoa, että kiusaaminen tuli niin moniulotteisesti tarkasteluun. Ja erittäin mieleenpainuva kirja; moni unohtuu mutta tästä jäi paljon mieleen.

    VastaaPoista
  5. Booksy, tämä oli niitä kirjoja joita ei ole kauhean miellyttävää lukea, mutta joka on hyvä lukea.

    VastaaPoista