maanantai 7. marraskuuta 2011

Tarkoin vartioitu talo / John Boyne

Tarkoin vartioitu talo oli poltellut mieltäni siitä saakka kun Saran blogista kirjasta luin. Romanovit ovat aina kiinnostaneet minua enkä taida olla ainoa jota kauniin perheen traaginen kohtalo liikuttaa. On minulla on omakin Romanov-tarina, tosin pieni vain. Mummini äiti oli nimittäin aikoinaan Talvipalatsissa piikana, pyykkiä hoitamassa mikäli oikein olen ymmärtänyt. Kun luin tätä mietin sitä nuorta tyttöä lakanavuorten keskellä, pääsiköhän hän näkemään palatsin loistoa tai keisariperhettä koskaan?

John Boynen kirja vie meidät siis palatsien loistoon, viimeisten Romanovien keskelle. Tarina kulkee Gregorin, nuoren maalaispojan mukana, ensin Pietariin, sitten synkkään Jekaterinburgiin ja lopulta maailmalle. Kirjassa liikutaan useammalla ajallisella tasolla, toisaalta seurataan aikaa Romanovien hovissa, toisaalla taas jo iäkäs Gregori seuraa vaimonsa Zojan taistelua syövän kourissa. Kirjassa nuo tasot tukevat mukavasti toisiaan, mitä pidemmälle menneisyyden tarina etenee, sitä enemmän Boyne sallii henkilöidensä sanoa myös nykyajassa. Koskettavinta kaikessa minulle oli vanhan Gregorin suru vaimonsa sairaudesta, hätä toisen puolesta, tarrautuminen toivoon vaikkei sitä olisikaan ja muistoihin vaipuminen.

Tarina juoni ei sinänsä tarjoa mitään uutta, sama ajatus taitaa olla jo moneenkin kertaan käytetty, mutta kokonaisuus oli tässä silti kiehtova. Vaikka Gregorin rakkaustarina tuntui kyynikon mielestä hivenen epäuskottavalta, mutta romantikko minussa taas halusi uskoa, maailmahan tarvitsee kauniita, mahdottoman tuntuisia rakkauksia. Samalla tavalla ihmettelen hiukan sitä, kuinka helposti Gregori pääseekään juttusille itsensä tsaarin kanssa, joka sentään oli Jumalan edustaja Venäjällä ja kuinka sivistynyt poika Gregori oli ollakseen musikka...

Edellämainituista syistä huolimatta pidin kyllä Tarkoin vartioidusta talosta vaikkei se suuri rakkauteni ollutkaan, mutta mukavaa viihdettä kylläkin. Romanovien maailma on varmasti tarinankertojalle antoisa, lukisin tästä mielelläni lisääkin. Yllättäen, tästä kirjasta oli vaikea kirjoittaa, sillä ne asiat, joista haluaisin eniten puhua, ikävästi paljastavat juonta. Pidän siis mölyt mahassani...
"Hän ehkä vaistosi tuloni, sillä hän nosti leukaansa, suoristi selkäänsä ja käänsi sitten varovasti päätään vasemmalle, niin että näin hänen profiilinsa. Punaiset läikät kukkivat hänen poskillaan, huulet olivat raollaan ja kädet irtosivat suihkulähteen reunasta niin kuin olisivat halunneet kiihkeästi puuhata jotakin mutta rauhoittuivat sitten. Pystyin näkemään hänen täydellisten silmäripsiensä värähtelyn kylmässä ilmassa, tunsin hänen ruumiinsa joka liikahduksen.
Ja kuiskasin hänen nimensä aivan hiljaa.
Anastasia."
Sivuja: 446
Kirjasta lisää:  Leena Lumi, P.S Rakastan kirjoja,
Sadun luettujen kustantamohaaste: Bazar

18 kommenttia:

  1. Aa, aihe on kyllä tosiaan kiinnostava! En ole lukenut tätä tai muutakaan Romanov-aiheista kirjaa, mutta kiehtovia kohtaloita.

    VastaaPoista
  2. Luru, perheen kohtalo on kyllä katkeran suloinen ja aihe taitaa kutkuttaa tasaisin väliajoin kirjailijoiden ja elokuvan tekijöiden mieliä. :)

    VastaaPoista
  3. En ole lukenut tätä, enkä ehkä kauniista kannesta huolimatta luekaan, mutta oli pakko tarttua toiseen asiaan. Minunkin mummoni äiti piikoi tyttösenä Pietarissa. Tosin ilmeisesti "vain" jossakin aatelisperheessä, ei palatsissa asti. Muistitieto on päässyt tässä kohtaa katkeamaan. Aika hauska sattuma joka tapauksessa, vaikka varmaankin Pietarissa on suomalaistyttöjä ollut yllin kyllin :)

    VastaaPoista
  4. Amma, onpas hauska yhteensattuma vaikka onhan tämä varmaan ollut yleistä noihin aikoihin. Hassua muuten ajatella kuinka paljon elämä on muutamassa sukupolvessa muuttunut - meidän isomummumme piikoivat Pietarissa ja nyt jälkeläiset rupattelevat netissä Romanoveista. :D

    VastaaPoista
  5. Oi, kyllä tuo isomummi Talvipalatsissa on sentään aika romanttinen tarina! Minuakin kiehtoo vanha Pietari (ei niinkään erityisesti Romanovit) ja tämän kirjan kansi on ihana. En ole silti ainakaan ihan heti ottamassa tätä lukuun.

    VastaaPoista
  6. Tämän kirjan kansi on niin upea että haluan ihan senkin vuoksi lukea tämän jossain vaiheessa;) Kyllä aihekin kiinnostaa;)

    VastaaPoista
  7. Minulla olisi tämä jo yöpöydän pinossa odottamassakin, mutta joku muu kirja on ainakin vielä toistaiseksi kiilannut eteen. Tulossa siis jossain vaiheessa lukuun sillä aihe kiinnostaa kovasti ja olen lukenutkin Romanoveista todella vähän.

    VastaaPoista
  8. Karoliina, minustakin se on ihana tarina ja varsinkin lapsena siitä keksi vaikka mitä...

    Sanna ja Susa, odottelen siis teidän arvioitanne. :)

    VastaaPoista
  9. Oli ihana lukea isomummostasi Talvipalatsissa. Siitä saisi aika kiehtovan kirjan, luulen. :)

    Minullakin tämä kirja tulee lukuun. Ajattelin ensin, ettei tämä ole minun juttuni, mutta satuin kirjamessuilla kuuntelemaan Boynen lehdistötilaisuutta ja mies puhui kirjasta niin kiehtovasti, että aion lukea tämän jo marras-joulukuun aikana.

    VastaaPoista
  10. Katja, ihan oikeasti luulen ettei mummu nähnyt Talvipalatsia juuri pyykkitupaa enemmän, mutta eihän se estänyt meitä lapsenlapsenlapsia kuvittelemasta kaikenlaista. ;-)

    VastaaPoista
  11. Mutta siitä pyykkituvasta saisi oikeasti hyvän romaanin, ainakin minun mielestäni. :) Tavallisten ihmisten arjesta - historiallisestikin - on kiva lukea.

    VastaaPoista
  12. Katja, siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä että tavallisten ihmisten elämästä saa oikeasti kiinnostavia tarinoita, miksei siis pyykkituvastakin. :)

    VastaaPoista
  13. Norkku, koska harrastan historiaa ja etenkin Romanoveja, tämä kirja oli minulle vain kuin aikuisten satu. Ei ihan minun juttuni, mutta varmaan monelle ihan kelpo kirja. Kansi valittiin blogissani vuoden 2011 kauneimmaksi. Äidille ajattelin tämän ostaa, sillä oma kappaleeni meni jo innokkaalle nuorelle kirjabloggaajalle.

    VastaaPoista
  14. Leena, satuhan se tämä oli. Ihan kaunis satu kylläkin :)

    VastaaPoista
  15. Minö valikoiduin tämän tarinan lukijaksi kauniin kannen perusteella ja koska minua kuten monia muitakin kiinnostaa Romanovien tarina. Satuhan tämä on, mutta saa romantikon silti toivomaan, että mitä jos oikeasti jotain tämän tapaista olisikin tapahtunut oikeasti. Ihana tarina, tykkäsin kovasti, vaikka historiallisiin taoahtumiin kun perustuu niin kirjassa oli paljon kamaluuttaakin.

    VastaaPoista
  16. Jenni, minä olen aina salaa toivonut että jotakin tämän tyyppistä olisi oikeasti tapahtunut. Olisihan se romanttistakin...

    Kansi on kyllä harvinaisen onnistunut, kaunis ja sellainen joka jollain tavalla tavoittaa tietyn tunnelman kirjasta.

    Kaunista ja kamalaa, samoissa kansissa...

    VastaaPoista
  17. Minäkin luin tarinan äskettäin ja pidin. Kaunista ja kamalaa on hyvin sanottu kirjan juonesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, John Boyne osaa hienosti yhdistää nuo kaksi.

      Poista