sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Minun Kiinani 1. Isän aika / P. ôtié, Li Kunwu

Minun Kiinani 1. Isän aika on kolmiosaisen sarjakuvatrilogian ensimmäinen osa. Kirjassa Li Kunwu kertoo kuvaa oman tarinansa kautta Kiinan lähihistoriaa varsin elävästi. Ensimmäinen osa alkaa Lin vanhempien tapaamisella 1950-luvulla ja päättyy puhemies Maon kuolemaan vuonna 1976. Noihin vuosiin mahtuu mm. Kiinan Suuresta Harppauksesta johtuva nälänhätä ja kulttuurivallankumous kaikkine seuraamuksineen - sekä nuoren Lin syntymä, kouluvuodet ja liittyminen Puna-armeijaan nuorena sotilaana.

Nyt on tunnustettava että minusta tulee tätä menoa vallan sarjakuva-friikki, niin monta hyvää sarjista olen saanut lukea kuluneen kuukauden aikana! Mutta Minun Kiinani on kyllä ehdottomasti kuukauden, ellei peräti vuoden paras sarjakuva. Niin hyvä, että olisin halunnut lukea trilogian muutkin osat yhteen putkeen. (Mutta ilmeisesti ne eivät ole ilmestyneet vielä. Harmi.)

Kirja tavoittaa hienosti sen kollektiivisen "harhan" ja hulluuden, joka piti Kiinaa vallassaan tuolloin. Siinä on surumielisyyttä joka syntyy menneisyyden virheiden tajuamisesta ja tuskaakin mukana. Li Kunwun piirrostyyli tukee hienosti tarinaa, kirjan eri lukuja on jaksotettu myös valokuvilla Lin perhealbumista, joka antaa sarjakuvalliselle tarinalle lisää voimaa ja uskottavuutta. Tämä on totta, tämä tapahtui...

Minun Kiinani pääsee minun tämän vuoden suosikkieni joukkoon, niin paljon tästä lukukokemuksesta nautin!

Lisää kirjasta: Kirjainten virrassa, Mari A:n kirjablogi, Mustetta ruudulla

2 kommenttia:

  1. Oho, taidanpa siirtää tätä lukupinossa lähemmäs päällyskerroksia. Minäkin pidän sarjakuvaromaaneista tosi paljon, mutta tässä ei selaamalla hieman täyteenahdettu piirrostyyli niin innostanut, ja teos on jäänyt toistaiseksi lukematta. Mutta kyllä nyt pian täytyy! Varmasti seuraavatkin osat ovat pian tulossa. Tulisikohan jo keväällä seuraava.

    VastaaPoista
  2. Karoliina, normaalisti minäkin pidän pelkistetymmästä tyylistä, mutta onneksi tuli napattua tämä mukaan. Kun tyyliin tottui, se tuntui sopivan hirveän hyvin tarinaan, joka sekin on vahva. Li Kunwu tavoittaa hienosti kuvillaan ihmisten tunteet ja tunnelmat ja vahva viestinsä on tietysti silläkin että kyseessä on hänen omaelämäkertansa.

    VastaaPoista