Kaksi synkkää sarjakuvaa: Perkeros ja Kuolema, elämisen kallis hinta

JP Ahonen ja KP Alare: Perkeros (WSOY, 2013), 185s.

JP Ahosen sarjakuvat kuuluvat suosikkeihini kotimaisen sarjakuvan saralla. Villimpi Pohjola -sarja on esimerkiksi vallan mainio ja siksi tulin nappaaneeksi kirjastosta mukaan myös Perkeroksen, josa meno on astetta rokimpaa ja tummempaa. Perkeros on avantgardistinen metallibändi, jossa soittavat musiikissaan täydellisyyttä hakevat Akseli, monitaituri Lilja, ikivanha hippi nimeltä Kervinen ja Karhu, lisävahvistusta löytyy läheisessä kebab-pizzeriassa työskentelevästä Aydinistä. Bändin näytönpaikka on Rocktoberfesteillä mutta jotain kovin outoa myös eräässä hipster-bändissä...

Perkeros viihdytti minua loistavasti, luultavasti olisin nauttinut kirjasta vielä enemmän jos tuntisin paremmin metalli-musiikkia, mutta toki tunnelmat välittyivät silti hienosti. Kirjaa voisi ehkä luonnehtia sanoilla rokkaavampi ja jännittävämpi versio Villimmästä pohjolasta, siinä määrin tutulta Ahosen kynänjälki ja hahmot tuntuvat. Tarina on kuitenkin aika vinkeä ja piirtäjän kynänjälki sekä ruutujen rytmitys toimivat hienosti! Suosittelen!


Neil Gaiman: Kuolema, elämisen kallis hinta (Vertigo, 2013), 240s.

Neil Gaimanin kirjoittama sarjakuvasarja esittelee nuoren tytön hahmon ottaneen Kuoleman useissa seikkailuissa. Gaimanin kuolema on ilkikurinen, lempeä, arkinen, filosofinen ja silti vakava ja lopullinenkin. Kirja sisältää tarinat Elämisen kallis hinta (Gaiman, Bachalo, Buckingham), Elämä on parasta aikaa (Gaiman, Bachalo, Buckingham), Talvinen kertomus (Gaiman, Jones, Muth), Kehrä (Gaiman, Bachalo, Bo, Bleyaert), Näyttelykuvia ja Kuoleman puheenvuoro elämän puolesta (Gaiman, McKean).

Kuoleman lukeminen jätti minut ristiriitaisiin tunnelmiin.  Kirjan synkkä pohjavire oli kiinnostava, samoin kuin henkilövalinnat, mutta karsastin hiukan eri tekijöiden piirtämiin sarjoihin hyppäämistä. Olen melko nirso piirrosjäljen suhteen ja tästä syystä esimerkiksi Talvinen kertomus ei miellyttänyt lainkaan, kun taas Elämä on parasta aikaa osoittautui suosikikseni. Mielenkiintoinen, mutta ei täydellinen lukukokemus.

Neverwhere / Neil Gaiman

Enpä ole aiemmin Neil Gaimanin teoksiin tutustunut mutta jostain, kenties kirjabloggarikollegoilta, on mieleen iskostunut sellainen ajatus että hänen kirjoihinsa ehkä kannattaisi tutustua. Ja sitten Neil Gaimanin Neverwhere oli Audiblessa tarjouksessa kahdella punnalla ja yksi asia johti toiseen ja pian kuuntelin aamuhämärissä mitä riemastuttavinta ja samalla vähän karseaakin seikkailua Lontoon alamaailmassa. Ja kun sanon alamaailmassa, tarkoitan sitä nyt kirjaimellisesti.

Olipa kerran tyttö nimeltä Door, kaksi palkkamurhaajaa ja herra nimeltä Carabasin markiisi. Oli myös Lontoon Cityssä meklarina työskentelevä Richard Mayhew, jolla on asunto ja tyttöystävä - pomottava mutta kaunis - ja elämä melko kohdallaan pientä työstressiä ja sitä jo mainitsemaani pomottelua lukuunottamtta. Ja sitten eräänä katastrofaalisena päivänä Richardin ja Doorin polut kohtaavat eikä mikään ole enää ennallaan.

Kuunneltuani ensimmäiset tunnit Neverwhereä, olin aivan myyty. En oikeastaan ymmärtänyt kovinkaan paljoa siitä mitä ihmettä kirjassa tapahtui mutta olipa se mitä tahansa, minä pidin siitä. Tästä syystä oli helppo samaistua Richardin osaan, olimme molemmat yhtä hämmentyneitä maailmasta johon olimme yht'äkkiä tempautuneet. Gaimanin mielikuvitus on riemastuttavan kieroa, koko kirja tuntuu melkein kuin modernimmalta versiolta Liisasta Ihmemaassa, tosin synkältä ja rajulta sellaiselta. Myös kirjan henkilökaarti on mainio, Carabasin markiisista olisin voinut lukea vaikka kokonaisen kirjankin eivätkä herrat Croup ja Vandermar (salamurhaajat!) jääneet hänestä paljoakaan jälkeen. Kuinka riemastuttavan kamalia pahiksia! Pakko lukea lisää Gaimania....

Kirja on ilmestynyt suomennettuna vuonna 2000 nimellä Neverwhere - maanalainen Lontoo.

Headline Digital, 2012
Kesto: 12h 32min
Lukija: Neil Gaiman