keskiviikko 22. elokuuta 2012

Rakkauden aikakirja / Elif Shafak

Rakkauden aikakirja on mietteliäs tarina rakkaudesta itseä, toisia ja maailmaa kohtaan. Kirja liikkuu (jälleen kerran, huoh!) kahdella aikatasolla, meidän ajassamme tarinaa kertoo nelikymppinen hyvään elämäänsä jumittunut Ella, joka työkseen lukee kustantamon käsikirjoituksia. Ellan elämä alkaa muuttua kun hän saa käsiinsä Aziz Zaharan käsikirjoituksen Suloinen rienaus. Toisella aikatasolla liikutaankin Suloisen rienauksen tapahtumissa 1240-luvun Turkin Konyassa, jossa elävät mystikko Rumi ja dervissi Shams. Shams löytää hengellisen kumppaninsa Rumista, mutta miesten kumppanuus aiheuttaa myrskyisiä tunteita niin kaupungin muissa asukkaissa kuin Rumin omassa perheessäkin.

Luin Elif Shafakin Rakkauden aikakirjaa hieman sekavin miettein. Kuten Kirotussa Istanbulissakin, oli tässäkin kirjassa paljon sellaista mistä pidin. Ja siksi olikin niin vaikeaa hyväksyä niitä osia, joista en nauttinut. Rakkauden aikakirja oli melkein kuin ateria, jossa osa ruokalajeista oli loistavia ja osa ... maksalaatikkoa.

Kiinnostuin jo Kirottua Istanbulia lukiessani Shafakin tavasta käyttää kieltä ja siitä itämaisesta runsaasta tunnelmasta joka kirjasta välittyi ja samoista asioista nautin tälläkin kertaa. Mutta, olen kaiketi kyynikko koska en kyennyt uskomaan Ellan ja Azizin rakkaustarinaan lainkaan. Minulle mielenkiintoisinta luettavaa olivat muutenkin menneisyyden tapahtumat ja Ella mietteineen tuntui lähinnä pakolliselta ja yllätyksettömältä välipalalta. Mielestäni kirjailija olisikin joko saanut kehittää Ellan ja Azizin tarinaa pientä kirjeenvaihtoa pidemmälle tai sitten keskittyä kokonaan Shamsiin ja Rumiin.

Rakkauden aikakirja sisältää Shamsin ja Rumin laatimia ohjeita rakastamiseen ja teksti onkin näiltä osin kaunista ja sai miettimään ja nyökyttelemään. En tiennyt juuri mitään elämästä tuohon aikaan ja suufit ja dervissit tuntuivat kovin eksoottisilta ja kiehtovilta, joten olisin ehkä halunnutkin kuulla enemmän taustaa ymmärtääkseni paremmin. Luin kirjaa kuitenkin samaan aikaan Habibin kanssa ja teokset tukivat aiheensa yllättävän mukavasti toisiaan.

Elif Shafak taitaa olla minulle niitä kirjailijoita, joiden teoksista olen periaatteessa kiinnostunut ja joista haluaisin pitää, mutta lukiessani sydän ei silti niille oikein syty. Kirjasta on pidetty paljon blogistaniassa ja varmasti oikeaan hetkeen ja lukijaan osuessaan se onnistuu koskettamaan. Kuten historiallinen Rumi on kirjoittanut: "Let yourself be silently drawn by the strange pull of what you really love. It will not lead you astray."
"Kiitollisuuden kyyneleet kohosivat silmiini. Nyt tiesin, että näkyni mies ei ollut kuka tahansa vaan juuri hengellinen kumppanini. Enemmin tai myöhemmin meidän oli määrä kohdata. Ja kun tapaisimme, saisin tietää miksi hänen lempeät pähkinäruskeat silmänsä olivat alituiseen murheelliset ja kuinka minut murhattaisiin eräänä alkukevään yönä."
Gummerus, 2010
Sivuja: 535
Alkuteos: The forty rules of love
Kirjasta lisää: Leena Lumi, Järjellä ja tunteella, Mari A:n kirjablogi, Lukuisat kissanpäivät, Hiirenkorvia ja muuta, Luen ja kirjoitan, Amman lukuhetki, Oota mä luen eka tän loppuun, Tarinauttisen hämärän hetket

14 kommenttia:

  1. Minulla on tämä vielä lukematta, mutta pidin kovasti Kirotusta Istanbulista. Odottelen tämän kirjan kanssa oikeaa lukuhetkeä ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin Kirotusta Istanbulista osittain ja sama toistuu Rakkauden aikakirjankin kanssa. Ilmeisesti Shafak on kirjailija, jonka teoksista haluaisin pitää, mutta sitten kuitenkin jokin vähän tökkii. Harmi.

      Poista
  2. Minä olen täysin Shafakin kielen vanki! Vaikkakin juuri Kirotussa Istanbulissa minua rasittivat eräät runsaat dialogit, 'lörpöttelyt', niin löysinköhän mitään moitittavaa Rakkauden aikakirjasta. Tämähän taisi olla minulle ilmestymisvuotensa paras kirja blogissani yli sadan luetun joukosta...Suufilaisuus on hyvin kiinnostavaa ja nyt nousussa. Nämä aiheet kuten myös historia kiinnostavat minua aina. Tyttärenikin opiskelee uskontotieteitä, joten on aivan selvä, missä mm. meidän viikonloppujen pitkät keskustelumme ruoan ääressä ovat liikkuneet: historia, vieraat uskonnot, ihmissuhteet, koirat, matkat...;-)

    Niin hyvä, että nimeksi on annettu Rakkauden aikakirja, sillä The Forty Rules of Love viestittää minusta kirjasta väärää sanomaa.

    Rumin runoudesta joku on tehnyt kirjankin lähiaikoina...

    Huomasithan, että Ella oli juutalainen, joka toi juttuun omat mausteensa.

    Minulle riittää, kun 'se on mahdollista tapahtua' eli en siis lue fantasiaa, mutta tällainen menee kuin häkä päähän.

    Kun joskus lopetan blogini, julkaisen parhaan ikinä tekemäni/lukemani kirjan ja siinäkin liikutaan kahdessa aikatasossa. Ilmeisesti se on vain niin, että kun kaikki alkavat sitä käyttää, se puuduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mikä pitkä kommentti, ihanaa!

      Luulen että Rakkauden aikakirja on sellainen kirja, joka ehkä pitää lukea ihan oikeaan aikaan ja oikeassa mielentilassa. Minä olin selvästi liian levoton enkä olisi oikein malttanut syventyä siihen. Dervissit ja Rumi olivat kyllä kovinkin kiehtovia, eksoottisia. Ehkä jos Rumin tekstejä osuu vastaan, saatan lukea lisääkin...

      Kahta aikatasoa näkee kyllä paljon ja onhan se tavallaan toimiva ratkaisu kirjoissa mutta joskus siihen vähän kyllästyy. Olen tainnut lähiviikkoina lukea ainakin kolme kahdessa aikatasossa liikkuvaa kirjaa ja se tuntuu aika paljolta!

      Poista
  3. "Rakkauden aikakirja oli melkein kuin ateria, jossa osa ruokalajeista oli loistavia ja osa ... maksalaatikkoa." :D

    Minulla on tämä vielä lukulistalla ja suhtaudun varauksella, sillä Kirottu Istanbul oli hyvä, mutta siinä oli jotain, joka ei uponnut. Veikkaisin tämän olevan vähän samaa maata. Oli hauska lukea arviosi tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minulle aika ristiriitainen luettava, vähän niinkuin Kirottu Istanbulkin. Välillä tuskastuin koko kirjaan ja välillä innostuin - harvemmin kirja vetää näin paljon kahtaalle. Siispä maksalaatikko ja kaviaari. :D

      Poista
  4. samaa mieltä - tässä on paljon kohdallaan (paljon enemmän kuin kirotussa istanbulissa) mutta silti en oikein syttynyt. kirjat ovat kyllä keskenään tosi erilaisia. Katrilta hieno lainaus tekstistäsi tuossa yllä - mahtava lause!!

    VastaaPoista
  5. Aina jännä lukea postauksia tästä kirjasta, se jakaa kirjaväen aika voimakkaasti kahtia. Itse kuulun rakastuneisiin mutta ymmärrän hyvin miksi kirja ei kaikkia puhuttele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, ihan totta, tästä ollaan aika monta mieltä. Sekin on kyllä mielenkiintoisen kirjan merkki - ainakin syntyy keskustelua!

      Poista
  6. Norkku, sinulle on tunnustus blogissani.

    VastaaPoista
  7. Minuun upposi gourmeen lisäksi myös maksalaatikko ;D Yllättäen en löytänyt kirjasta mainittavia puutteita tai heikkouksia vaan nautin tarinasta todella paljon, kaikessa verkkaisuudessaan ja sivuhenkilöiden runsaudessaan.

    Tunnustan aukkoni sivistyksessä, eli Rumi oli aivan uusi tuttavuus minulle. Pitäisi perehtyä tarkemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja jakaakin mielenkiintoisesti mielipiteitä, toiset syttyvät ja toiset haluaisivat.

      Rumi oli minullekin uusi tuttavuus, pitäisi perehtyä hänen tuotantoonsa enemmänkin sillä miehet ajatukset tuntuvat kauniilta ja kiinnostavilta.

      Poista
  8. Minä sain tämän kirjan lahjaksi turkkilaiselta mieheltä, jonka kanssa olin käynyt henkeviä keskusteluja ja luin sen umpirakastuneena, joten kummasti voin yhtyä tuohon toteamukseen, että ehkä tarvitaan oikean lainen aika ja mielentila:) Osui ja upposi -syvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, aivan varmasti fiilis ratkaisee tämän kirjan kanssa ja varsinkin rakastuminen auttaa asiaa kummasti. :)

      Poista