sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Annan jäähyväiset / L.M. Montgomery

Lapsuudessani rakastin Anna-sarjaa tulisesti. Leikimme ystävieni kanssa Annaa ja Dianaa ja loimme kotimetsiköihin ja ojien varrelle kaikenlaisia satulinnoja ja mystisiä poukamia. Sitten Anna unohtui pitkäksi aikaa, kunnes törmäsin eräänä päivänä kirjastossa Annan jäähyväisiin. Uteliaisuus syttyi ja  halusin tietää mitä tuolle lapsuudenystävälle oli vuosien aikana tapahtunut. Lisähuomautuksena täytyy sanoa että Annan jäähyväisien kansi kiinnitti huomioni kirjahyllyssä - kaunis!

Yllätyin iloisesti lukiessani. Annan jäähyväiset tarjoilee oikeastaan liudan pieniä, kiehtovia tarinoita paikkakuntalaisten elämästä, joissa  Blythen perhe seikkailee vain sivuosassa, pieninä mainintoina. Tarinat ovat oikeastaan sellaisia, jotka olisin voinut kuvitella Annan itsensä kirjoittamiksi. Maailma on rikas ja mielikuvituksekas, tarinoissa vilahtelee taianomaisia puutarhoja, mutta myös arjen mysteereitä sivutaan, kostonhaluisia sukulaisia, vankilassa olleita isiä, menetetyksi luultuja rakkauksia - hyvin annamaista siis! Pienten tarinoiden teemat ovat oikeastaan yllättävän epätyttökirjamaisia (onkohan tuo edes sana?), kuolemaa ja kostonhalua käsiteltiin paljon.

Kirjan rakenne oli mielenkiintoinen - tarinoiden välissä Anna lukee iltasella runojaan perheelleeni, joka kommentoi jokaista luomusta. Näistä pienistä välisoitoista välittyy hyvin Annan ja hänen perheensä elämä, se on lämmin, rakkautta ja naurua täynnä. Kirja jakautuu myös kahteen osaan, ensimmäinen osa on ajalta ennen ensimmäistä maailmansotaa, toinen sen jälkeiseltä ajalta, joilloin Annan perheen elämää värittävät aikaisempaa tummemmat sävyt. Kenties niiden kautta näkyvät kirjailijan oman elämän vaikeudet, kuten aviomiehen masennus, rahahuolet ja oma heikkenevä terveys. Ehkä kirjailija halusi viimeisenä työnään nostaa hiukan oman elämänsä verhoa ja kertoa syvimmistä tunteistaan ja pahasta olostaan?

Mielenkiintoinen oli myös kirjaan itseensä liittyvä tarina, käsikirjoitus nimittäin toimitettiin kustantamolle L.M Montgomeryn kuolinpäivänä. Siitä, kuka käsikirjoituksen toimitti ei ole tietoa, mutta muistiinpanojen käsiala kuitenkin kuuluu kirjailijalle itselleen. Vuosia Montgomeryn luultiin kuolleen sydänsairauteen, vasta vuonna 2008 pojantytär paljasti hänen tehneen itsemurhan lääkkeiden avustuksella. Murheellista, että joku joka on luonut niin kauniin kirjallisen maailma niin monelle, on elänyt noin synkkää elämää. Enkä voi olla kuin ihailematta ja ihmettelemättä sitä, kuinka joku omien murheidensa läpi, on tehnyt jotakin näin hienoa!

Tämän tekstinäytteen, Annan Walther-pojan kirjoittaman runon, valitsin sen kesäisyyden takia. Juuri tältä tuntuu kun kesäloma on vain hetkien päässä...
Tahdon / Walther Blythe 
"Olen väsynyt kaupungin melskeeseen,
tahdon häipyä pois sieltä
niitylle kuutamon haaveiluun
pitkin eilisten purojen pieltä,
missä huojuvan männikön lomasta
loistaa valo talosta somasta.
          Tahdon tuntea tuulen pyyhkivän
          mäiltä vapailta, kaukaisilta
          yli kasteisten apilaniittyjen
          meren iloisen rantamilta.
          Tahdon kuulla jälleen tyrskyjä
          kun ne huuhtovat rantaa kivistä.
Olen uupunut räikeään meluun ja valoon
tahdon suloisen hämärän ehtoon
vanhassa villissä puutarhassa..
astun valkeiden liljojen lehtoon.
On siellä pimeys tuoksuva
ystävä minulle suopea.
          Tahdon hilpeän sateen puhuvan
          samoin kuin keväällä aina
          ja kertovan jostain jo unohtuneesta
          jota ei turha murhe paina.
         Tahdon kirsikankukkien lunta
         tutuille poluille joista näin unta.
Tahdon hieman aikaa uneksia
pois kiireen ja hälinän maisen
tahdon vaihtaa torvien tuuttaukset
kutsuun rastaan laulavaisen.
Tahdon hieman leikkiin aikaa...
tänään junalla kotiin, siinä on taikaa!"
Päädyin lukemaan Annan jäähyväiset osana Totally British-sarjaa, tällä kertaa oli tarjolla tuplapisteet, Children's Britain ja Commonwealth-osioista. Ja kirjallinen maailmanvalloituskin jatkui, pääsinhän nyt käymään Kanadassa!

Lisää Annan jäähyväisistä täällä: Leena Lumi, K-Blogi kokolailla kirjallisesti, Juuri tällaista

6 kommenttia:

  1. Kirjotit todella kivasti Annan jäähyväisistä! Minun on jotenkin vaikea suhtautua tähän kirjaan (josta olen toistaiseksi lukenut vain runot ja kehyskertomukset, novellit olen lukenut englanniksi vuosia sitten kokoelmasta Road To Yesterday, joka siis on torsojulkaisu Montgomeryn viimeisestä käsikirjoituksesta). Olisin halunnut säilyttää aurinkoisen kuvan Blythen perheestä...

    Tavallaan tämä ei minusta ollut nuortenkirja - en tarkoita etteikö tämä sopisi Children's Britainiin, vaan noin yleisesti.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maria! Kiinnostavasta kirjasta on kiva kirjoittaa. Minusta tämä oli tavattoman mielenkiintoinen kirja, koska se yllätti minut täysin sävyllään.

    Kallistuisin itsekin sen kannalle ettei tämä ihan ole nuortenkirja. Mutta tuumasin että se kuitenkin saa olla Childrens Britain -osastossani edustamassa koko Anna-sarjaa.

    VastaaPoista
  3. Minulla on Annaan jotenkin hassu suhde. Rakastuin alunperin kirjoihin pohjautuvaan tv-sarjaan tulisesti, sitten samoin kävi kirjasarjan alun kanssa. Ehkä ne noin neljä ensimmäistä osaa kuuluvat ehdottomasti rakkaimpien kirjojeni ja lukukokemusteni joukkoon. Mutta siitä eteenpäin en ole jaksanut kiinnostua aikuistuvasta Annasta tai näistä aiheeseen liittyvistä teoksista. En tiedä miksi näin on, mutten viitsi toisaalta "pakottakaan" itseäni lukemaan niitä. :)

    VastaaPoista
  4. Karoliina, ymmärrän hyvin. Minulle ensimmäinen Anna-kirja on se kaikkein rakkain, luulisin olleen Annan ikäinen sitä lukiessani, mutta vanhempiin osiin en sitten osannutkaan tuolloin samaistua.

    Annan jäähyväisten kohdalla uteliaisuuteni kohdistui kirjailijaan, sen verran erilainen tämä viimeinen teos oli.

    VastaaPoista
  5. Hienosti kirjoitettu. Anna oli minulle alusta asti esimerkki niin hyvässä kuin kaikessa villissä ja omapäisessä.

    Annasta tuli blogini kirja.arvonna sielukirjakyselyssä Se Tärkein Sielukirja. Seuraavana tuli Runotyttö -sarja.

    VastaaPoista
  6. Leena, Anna onkin varmaan monelle merkityksellinen hahmo, jollain lailla lapsuuteen liittyvä ja oikein hyvä roolimalli minusta. En yhtään ihmettele että se nousi tärkeimmäksi sielukirjaksi. Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella sitä että Montgomery on onnistunut luomaan jotain näin hienoa!

    VastaaPoista