torstai 14. heinäkuuta 2011

Tahra / Katarina Wennstam

Minusta tuntuu että viime aikoina on ilmestynyt paljon Tahran -tyyppisiä ruotsalaisia dekkareita. Tahra oli jollain tapaa hyvin samanlainen kuin viime kuussa lukemani Tyttöystävä. Kumpikaan ei ole, minun mielestäni, varsinainen dekkari, vaan enemmänkin jotain muuta, kenties yhteiskuntapolitiikka olisi lähempänä oikeaa kateogoriaa. Tietty jännitys on toki molemmissa kirjoissa ja rikollisuuden kanssa ollaan tekemisissä, mutta silti rikoksen selvittäminen ja ns. salapoliisityö, joka perinteisemmissä dekkareissa on usein pääosassa, saa tässä sivuroolin. Mukavaa elämäntyyliä ja materiaa arvostetaan paljon, maailma on niiden, joilla on rahaa ostaa.

Tahra on tarina seksistä ja seksikaupasta sekä kulissien ylläpitämisestä. Johan on menestyvä juristi, jolla on salainen pahe - hän ostaa seksiä. Hänellä on täydellinen perhe, kaunis ja menestyvä vaimo Rebecca, mukavat lapset Emma ja Oliver ja upea koti. Johan on addiktoitunut seksin ostamiseen, hän riskeeraa kaiken, perheen ja uransa sen takia. Rebecca taasen aavistaa miehensä pettävän, mutta ei halua lähteä oman paheensa takia, hän rakastaa heidän täydelllistä taloaan ja sitä komeaa kulissia jonka he ovat luoneet.

Tahra on kirja vakavasta aiheesta. Muistan lukeneeni taannoin Suomessa tapahtuvasta ihmiskaupasta, joten kirjan skenaariot ovat arkipäivää joillekin täällä meilläkin. Tämä ei ollut mikään mukava kirja, Johanista ja Rebeccastakin on vaikea pitää. Kirjoitustyyli on kyllä vetävä ja kirja tuli ahmaistua nopeasti, mutta olo lukemisen jälkeen ei ollut hyvä.
(Rebecca odottaa Johania illalla kotiin)
"Hän avasi pullon Chablisita; hän uskoi että Johan tahtoisi lasillisen kotiin tultuaan. Juhliakseen ja rentouakseen. Rebecca ja lapset olivat ylpeinä katsoneet häntä tv-studiossa pari tuntia sitten. Hän oli tietysti ollut valtavan hyvä ja sanonut juuri oikeat asiat. Harjoitellusti ja rutinoidusti, hymyillen mutta kuitenkin vakavana. Hän ansaitsi kyllä lasillisen hyvää viiniä.
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua Jonas oli soittanut.
- Yksi olut vain. Käykö?
- Okei.
Siinä kaikki mitä Rebecca sanoi. Ei sanaakaan leppoisasta perjantai-illasta yhdessä, valkoviinistä tai kaipuusta. Ei sanaakaan siitä ettei Jonaksen pitäisi olla myöhään. Ei edes nyt kun kello lähenee puoltayötä eikä hän ole vieläkään tullut kotiin.
Rebecca ei halua rikkoa heidän sanatonta sopimustaan. Ei esittää vaatimuksia, ei roikkua toisen perässä. Jonas ei häiritse häntä kun hän on töissä, ja siitä hän on iloinen. Joten hänenkään ei pidä soitella perään ja kysellä missä Jonas on. Kenen kanssa hän on."
Lisää kirjasta: Oota, mä luen tän eka loppuun ja Rakkaudesta kirjoihin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti