Maus: Selviytyjän tarina / Art Spiegelman

Kiitos Blogistanin sattui Maus hyppysiini. En enää muista kuka kirjasta puhui, mutta ihanaa että löysin tämän! Lukemani kirja on Pulitzer-palkittu teos, jossa ovat yksien kansien sisällä molemmat Spiegelmanin Maus-kirjat; Selviytyjän tarina ja Ja täältä vaikeudet alkoivat.

Mausit perustuvat Spiegelmanin vanhempien omiin kokemuksiin toisen maailmansodan aikaisessa Puolassa. Juutalaisperheen kohtaloa tuskin tarvitsee tarkemmin kuvailla, kyseessä on se tavallinen, kamala tarina. Ensimmäinen kirja kertoo pariskunnan alkuvaiheista ja elämästä ghetossa, Ja täältä vaikeudet alkoivat keskittyy aikaan keskitysleireillä. Teoksen kertojana on Spiegelmanin isä, Vladek, nyt jo vanhus, jota poika haastattelee sarjakuvaa varten. Kirjan nykyhetkeä käsittelevät pätkät ovatkin melkein yhtä sydäntäsärkeviä kuin vainon kuvauksetkin, Spiegelman on pystynyt hienosti piirtämään uskottavan ja rehellisentuntuisen kuvan isästään, joka on sanalla sanoen vaikea ukko ja jotenkin niin rikki sisältä niin että melkein itketti.

Mausin piirrokset on yksinkertaisia, jopa karuja ja mustavalkoisia. Normaalisti en ehkä pitäisi hirveästi tämän tyyppisestä piirrosjäljestä, mutta tällä kertaa se tuntuu sopivan aiheeseensa täydellisesti. Osuvaa symboliikkaa on myös itse hahmoissa, joissa kansallisuudet on kuvattu eläiminä, juutalaiset hiirinä, puolalaiset sikoina ja natsit tietysti kissoina.

Kirjoissa on ikäänkuin tarina tarinan sisässä, Vladekin muistellessa omia kokemuksiaan, kertoo Art samalla omaa tarinaansa sodan jälkeen syntyneenä paljon kärsineen perheen poikana. Pikku-Art näkee painajaisia holokaustista ja kilpailee suosiosta kuolleen veljensä kanssa. Myös kirjan teksti tuntuu sopivalta, esimerkiksi Vladek puhuu hiukan huonoa "suomea" kuten maahanmuuttajalle sopiikin.

Maus oli lukukokemuksena sekä mieleenpainuva että haastava. Haastava siksi, että sen teemat ovat raskaita eivätkä päästä lukijaansa helpolla, kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua. Maus otti minut otteeseen vahvasti, olin jopa ajaa bussipysäkkini ohi koska olin niin uppoutunut tarinaan ja kävelymatkan ajankin mustavalkoiset hiiret ja maailman mielettömyys pyörivät vahvasti mielessäni. Tämä on suorastaan itkettävän hyvä kirja.

WSOY, 2003
Sivuja: 159, 135
Alkuteos: My father bleeds history, And here my troubles began
Kirjasta lisää: Ilselä, Sallan lukupäiväkirja, Oota mä luen eka tän loppuun, Kujerruksia, Villasukka kirjahyllyssä

Paikka vapaana / J.K. Rowling

Suhtauduin pelokkaan odottavasti J.K. Rowlingin uuteen kirjaan, en, muun maailman ohella, tiennyt mitä odottaa kirjailijalta, joka loi Harry Potterin. Pähkäilin aikani lukisinko kirjan vai en, kunnes kohtalo ratkaisu puolestani synttärilahjan muodossa.

Rowlingin teksti on tutun sujuvaa enkä oikein ymmärrä keskusteluissa noussutta möykkää teemojen shokeeraavuudesta ja synkkyydestä. Kirjahan on tyypitetty, mielestäni aivan oikein, tyypitetty mustaksi komediaksi eikä Rowling kai ole ennenkään kirjoittanut yltiöpositiivisista ja kepeistä teemoista - Harryhän oli poloinen orpopoika, jonka kasvattiperheen käytös lähenteli vähintäänkin lapsen heitteillejättöä ja sitten oli tietysti se yksi tyyppi, joka sitkeästi yritti poikaa tappaa. Ja rasismia ja muuta mukavaa. Lastenkirjaksi aika synkkää ja raskasta sanoisin, joten ihmettelen hiukan mitä Rowlingilta oikein odotettiin.

Kirja sijoittuu pieneen Pagfordin kylään, jota on pitkään hiertänyt lähikaupunki Yarvilin kasvu. Pagfordilaiset näkevät itsensä hieman parempana väkenä ja siksi kaupungistuneen Yarvilin päihdeklinikat ja sosiaalitapaukset saavat väen nyrpistämään neniään. Erityisesti piikkinä lihassa pagfordilaisilta huijattu Fieldsin-alue, jolla ei niin onnekkaat kansanosat ovat päässet soluttautumaan Pagfordin onnelaan. Kylän tasapaino rikkuu kun kaupunkivaltuutettu Barry kuolee ja kilpailu vapaasta valtuustopaikasta alkaa.

Kirjassa on melkoisesti henkilöitä ja osoittautui työlääksi yrittää muistaa kuka kukin on. Tietyt ydinperheet toki jäivät mieleeni elävinä mutta muut jäivät pakostakin taka-alalle. Kirjan runsaus tuntuikin olevan sen vahvuus ja heikkous, toisaalta se muistutti ilahduttavalla moniäänisyydellään elämää toisaalta taas tällainen pätkissä lukija oli välillä vaikeuksissa yrittäessään muistaa kuka olikaan kenen vaimo/poika/naapuri/kummin kaima... Paikka vapaana taitaakin olla niitä kirjoja, jotka olisivat ehkä kuitenkin hyötyneet karsimisesta, sillä teos on todella runsas ja varsinkin henkilöiden määrä saattaa lannistaa lukijansa. Kenties kirjailija on halunnut antaa äänen koko kylälle, mutta toteutus on kuitenkin lukijan kannalta jäänyt hivenen raskaaksi lukea.

Kirjan kansi on herättänyt keskustelua, joten heitänpä lusikkani soppaan minäkin, sillä muiden kommentoijien tavoin en oikein ymmärrä kannen ideaa, joka antaa mielestäni ihan turhan iloisen ja nostalgisen viban.

Parhaimmillaan Rowling on kirjoittaessaan kirjan nuorista, joiden parista löysin myös omat suosikkihenkilöni, perheen pieksejä isän alistamana kasvaneen Andrew'n joka rakastuu ja sisuuntuu ja narkkariäidin kaltoin kohdellun tyttären Krystalin, joka on joutunut kasvamaan aikuiseksi liian varhain. Kirjailija sivaltaa keskiluokkaista kaksinaismoralismia ja nimbyilyä ja onkin selvää kenen puolella Rowling on tarinassaan on. Kokonaisuutena kirja ei yllä kiehtovuudessa pottereiden tasolle mutta on silti ihan kelpo romaani. Luen siis jatkossakin mielelläni Rowlingia.

"Krystal ajatteli Mr Fairbrotheria, joka oli aina sanonut häntä Krysiksi. Kukaan muu ei käyttänyt sitä nimeä. Krystal oli pitänyt nimestä. Mr Fairbrother oli ollut kiva. Krystalia itketti.
Fats mietti, kuinka hän voisi muokata tästä hauskan jutun Andrew'lle, tarinan pössyttelystä ja Krystalin panemisesta ja vainoharhasta, että heitä katseltiin, ja siitä kuinka he olivat melkein kompastuneet Barry Fairbrotherin hautaan. Mutta se ei tuntunut hauskalta, ei vielä."

Otava, 2012
Sivuja: 543
Alkuteos: The casual vacancy

Kirjabloggaajien joulukalenteri: luukku 6 / (Harmaata valoa / Ruta Sepetys)

Olin ajatellut julkaisevani itsenäisyyspäivänä suomalaisen kirjan, viime itsenäisyyspäivänänä fiilistelin Kjell Westön Missä kuljimme kerran -kirjan tunnelmissa. Mutta luettuani Ruta Sepetyksen Harmaata valoa tiesin että tämä on minun itsenäisyyspäiväkirjani.  Havahduin Sepetyksen parista myöhään yöllä ja mielessäni pyöri kokonainen tunteiden kirjo - surusta aina kiitollisuuteen saakka. Siispä minun joulukalenterin luukkuni on siis sävyiltään tumma mutta pimeyden keskellä on lämmintä, toiveikasta valoakin.

Harmaata valoa kertoo liettualaisen Linan ja hänen perheensä tarinan. Eletään kesäkuuta 1941, Lina on 15-vuotias ja Neuvostoliitto on miehittänyt Liettuan. Eräänä iltana Neuvostoliiton salainen poliisi tulee noutamaan perhettä, he saavat vain 20 minuuttia aikaa pakata. Pian Lina äitinsä ja pikkuveljensä Jonasin sullotaan junan karjavaunuun muiden huono-onnisten kanssa ja matka kohti tuntematonta alkaa.

Ruta Sepetyksen esikoisteos perustuu kirjailijan oman isoisän kokemuksiin toisen maailmansodan aikana.  Kirja toi mieleeni etäisesti Anne Frankin päiväkirjan, onhan kyseessä nuoren tytön selviämistarina sodan pyörteissä. Harmaasta valosta välittyy hienosti sodan mielettömyys ja armottomuus. Linalta perheineen riistetään ihmisarvo. He raatavat kuin orjat pakkotyössä, heidät lähes näännytetään nälkään - kuolema ei tunnu olevan koskaan kaukana, pelko taas on läsnä aina. Silti varsinkin Linan äiti, Jelena, yrittää suojella lapsiaan ja pitää koko pienen vankiyhteisön mielialaa yllä. Tämä kirja onkin ennen kaikkea vahvojen naisten tarina, sillä Jelenan hiljainen voima ja Linan suorasukainen, rohkea uhmakuus painajaismaisessa tilanteessa koskettivat.

Kirjan suomennoksen nimi tuntuu nyt hyvin osuvalta, Siperian tundrat ja kovat olot täyttävät sivun harmaudella, kylmällä, nälällä ja pelolla mutta pieniä valopilkkujakin, ystäviä ja rakkauksiakin löytyy. On hienoa että kirjailija on löytänyt tekstiinsä myös positiivisiakin elementtejä, etenkin kun kyseessä on nuorille suunnattu teos.

Toisesta maailmansodasta puhuttaessa ensimmäiseksi mieleen nousevat Saksa ja natsit, juutalaisvainojen kauhut. Historian todella kirjoittavat voittajat, sillä esimerkiksi Baltian miehitys ja neuvostovallan aika ovat saaneet elokuvissa ja kirjoissa huomattavasti vähemmän huomiota. Silti tätä lukiessani en voinut välttyä miettimästä Suomea ja sitä olisiko Linan tarina voinut olla meidänkin kohtalomme ilman suomalaista sisua.

Näin itsenäisyyspäivän alla kirja kosketti entistä vahvemmin, jäin itsekin miettimään omia isovanhempiani. Isoisistäni toinen taisteli talvisodassa Suomen ilmavoimissa, toinen siunasi kaatuneita. Olisiko heidän kohtalonsa ollut Siperia ja kuinka olisi käynyt lapsien, millaiseen maailmaan olisin itse syntynyt ja olisinko ylipäätään täällä tänään? Harmaata valoa sai minut mietteliääksi ja vähän surulliseksikin. Ajattelin paljon menneitä sukupolvia ja sitä kuinka onnekas olen. Itsenäisyyden puolesta tehdyt uhraukset olivat suurilta mutta näin historian valossa tiedän että valinta oli oikea. Kiitos teille isoisät ja -äidit itsenäisestä Suomesta!

Hyvää syntymäpäivää Suomi!

Suomalaisia. Olin unohtanut Suomen. Muistin sen illan, kun tohtori Seltzer oli tullut meille tapaamaan isää. Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen.
"Se on vain kolmenkymmenen kilometrin päässä Leningradista, Jelena", tohtori Seltzer oli sanonut äidille. "Stalin haluaa suojautua länttä vastaan."
"Ryhtyvätkö suomalaiset neuvotteluihin?" äiti kysyi.
"Suomalaiset ovat vahvaa kansaa. He taistelevat", tohtori Seltzer sanoi.

PS. Seitsemännen päivän kalenteriluukku aukeaa Ilselässä!!

WSOY, 2011
Sivuja: 354
Alkuteos: Between Shades of Gray
Kirjasta lisää: Kirjan www-sivut, Leena Lumi
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Liettua
So American: Osavaltio Michigan

Lola's Secret / Monica McInerney

Lola's Secret oli Helmetin e-kirjaston löytöjä. Olen huono etsimään kirjoja tuosta kirjastosta, koska monet kirjailijoista ja teoksista ovat täysin tuntemattomia minulle. Kansikuvan ja takakansitekstin perusteella voi tietysti yrittää tehdä arvauksia, mutta loppujen lopuksi moni valinta on silkkaa tuuria. Tällä kertaa käteeni osui ihan miellyttävä, vahvasti Maeve Binchyn kirjojen henkinen kirja erään perheen joulusta Australiassa.

Lola on 84-vuotias tehopakkaus, joka pyörittää poikansa ja tämän lasten kanssa motellia Australian ?? Valleyssä. Jonkinlainen muutos on ilmassa, Jim-poika vaimoineen on kovin vaisu. Lapsenlapset Bett ja Carol ovat toistensa kurkuissa ja kaukana Hongkongissa lapsenlapsenlapsi Ellen kaipaa kuollutta äitiään. Joulu lähestyy ja Lola päättää repäistä. Hän kutsuu joukon satunnaisia henkilöitä motelliin viettämään joulua ilmaiseksi

Lola's Secret muistuttaa hengeltään Maeve Binchyn kirjoja. Niissä on samanlaista lämmintä kerrontaa tavallisista ihmisistä ja kuten Binchykin, myös McInerney kertoo monta pienempää tarinaa suuremman kehyksen sisällä. Lola's Secret  on jatko-osa The Alphabet Sistersille, jota en, kuten minulle on tavallista, ole lukenut. Vaikka Lolan matkaan pääsikin helposti ilman ensimmäisen teoksen lukemista, mutta kirja kuitenkin spoilasi melko paljon The Alphabet Sistersin tapahtumia, joten mikäli aihe kiinnostaa, älä tee kuten allekirjoittanut vaan aloita alusta.

Kertomuksen ehdoton tähti on teräsmummo Lola, jota myös Really-Great-Granmaksi kutsuttiin. Lola murtaa mukavasti vanhenemisen myyttejä, hän mm. osoittautuu näppäräksi tekniikan hyödyntäjäksi - Lola lähettelee sähköpostia ja tekstailee lapsenlapsenlapsensa Ellenin kanssa sujuvasti. Ikä on tuonut mm. viisautta, mutta se ei myöskään estä rouvaa pukeutumasta värikkäästi, sabotoimasta jouluseimeä tai juonimasta nuoren lemmen tähden. Aivan mainio rouva siis!

Binchyn tavoin McInerney käsittelee tavanomaisten ihmisten elämää ja arjen ongelmia, kirjan tuntuukin muistuttavan siitä, ettei kukaan voi päältäpäin nähdä millaista taakkaa toinen mukanaan kantaa. Lola's Secretissä puhutaan paljon menettämisen tuskasta ja surusta, äitiyden paineista, kateudesta, ylpeydestä ja yksinäisyydestä, kiinnostavia teemoja. Aiheita toki käsitellään melko perinteisesti eikä kirja tarjoakaan lukijalleen suuria yllätyksiä, minulla se putosi kategoriaan ihan mukava kirja. Se ei tarjonnut unohtumattomia lukekokemuksia mutta viihdytti ja välillä jopa pisti hymyilemäänkin hyväntuulisuudellaan.

"Why?" he'd asked. "What makes Christmas better than any other time?"
She hadn't had any answer for that. He'd said good-bye then, telling her there was someone at the door. There might have been. A take-out delivery, probably. He wasn't eating a lot these days, but what he did eat arrived at the house in plastic containers, ordered online. He lived most of his life online. What was the point in going outside when he could do everything from here? This way he was the one in control. He could decide who he spoke to and who spoke to him. If he didn't like what he was reading, or hearing, he just had to change websites or blogs or press Delete. It was ... What? Better? No, safer, that was the word. He'd tried life out there, tried it and didn't like it. It was much easier in here.

 Ballantine Books, 2012

Darth Vader ja poika / Jeffrey Brown

 Täällä ei ole pitkään aikaan ollut esillä sarjakuvia ja asia alkoi oikein jo ärsyttää minua. Outoa miten johonkin kirjatyyppiin osaakin kiintyä. Minulle sarjakuvat ovat jollain lailla kevyempää ajanvietettä kuin kirjat ja kevyemmällä tarkoitan enemmänkin nopealukuisempaa kuin aihepiiriltään helppoa. Oma viehätyksensä on myös kuvituksella, joka päästää uteliaan lukijan kurkistamaan syvemmälle taiteilijan ajatuksiin.

Pahimpaan sarjishimooni löysin lopulta Jeffrey Brownin Tähtien sota -sarjakuvan Darth Vader ja poika. Tunnustan jo tässä kohtaa etten kuulu suuriin Tähtien sota -faneihin, itseasiassa en ole nähnyt sarjan uusia elokuvia lainkaan. Kirjan kaikki piirrokset eivät tästä syystä oikein auenneet minulle, innokkaammat fanittajat varmasti saisivat kirjasta minua enemmän irti.

Kirjassa lordi Vader joutuu ottamaan taukoa imperiumin valloituksesta vahtiakseen nelivuotiasta Lukea. Perheen elämä on mukavan arkista menoa, tietysti mukavalla twistillä. Lordi tasapainoilee työn ja isyyden välillä, yrittää pitää yllä kuria villille vekaralleen ja kokee hienoja hetkiä.

Tästäkin huolimatta kirjan idea on minusta ihana. Pelottava pimeyden ruhtinas yksinhuoltaja isänä vahtimassa vilkasta pikku-Skywalkeria - mahtavaa! Kirja onkin paitsi Tähtien sota ilottelua mutta myös isyyden lempeää ylistystä. Olipa Darth Vader kuinka mahtava hyvänsä, pienen poikansa edessä hänkin tuntuu olevan voimaton! Parhaimillaan kirja onnistuukin liikuttamaan kun armoton lordi näyttää pehmeämmän puolensa pienen poikansa edessä.

Atena, 2012
Sivuja: 62

Bad Hair Day / Carrie Harris

Kuten olen tainnut jo ennenkin tilittää, on Helmetin Overdrive-kirjasto samanaikaisesti ihana ja turhauttava paikka. Ihana valikoimansa puolesta ja turhauttava siksi että moni kirjailijoista on minulle umpiouto ja hyvien valintojen tekeminen on siksi vaikeaa. Overdrivessä vieraileminen onkin muodostunut päässäni jonkin sortin aarteenetsinnäksi - koskaan en tiedä tuleeko vastaan oikeaa vai kissankultaa. Tällä kertaa hyppysiin osui Carrie Harrisin nuortenkirja Bad Hair Day, joka kyllä vahvasti kallistuu aarteen puolelle.

Hulluksi tiedemieheksi itsensä julistavan Harrisin kirjasarjan päähenkilö on kerrassaan mainio lukiolaistyttö Kate Grable. Harrisin tapaan myös Kate on tiedenörtti, joka haaveilee lääketieteelliseen pääsystä ja leikkauksien tekemisestä. Tarina alkaakin lukion harjoitteluohjelmasta, jossa opiskelijat pääsevät tutustumaan työelämään sairaalassa ja saavat lääkärit mentoreikseen. Kate ei harmikseen saa mentorikseen kirurgia vaan patologin, joka tosin pian pidetetään murhasta epäiltynä. Outoja kuolemantapauksia alkaa esiintyä enemmänkin - kuka tai mikä on yliluonnolisen vahvalta vaikuttava murhaaja?! Ja aivan kuin murhat eivät olisi jo riittävästi, myös Elle Dickensheet yrittää viedä sankarittaren poikaystävän. Mur.

"Finding him is going to be the hard part. You don't have any idea where he could be hiding, do you?"
"No clue. Why don't I call him?"
I hadn't even thought to try calling him. Apparentely, I was one of those genius savants who can calculate square roots in their head but can't function in the real world. It explained a lot.

Bad Hair Day ei ollut tajunnanräjäyttävä lukukokemus ja kriittisemmillä hetkilläni vähän kurtistelin kulmiani muutamille epäuskottavuuksille. Tokihan Kate oli fiksu lukiolainen, mutta että paikallinen poliisikin pyytäisi häneltä apua rikospaikan tutkinnassa?! Mutta kyseessä on nuorten kirja, vieläpä kaikin puolin viihdyttävä sellainen, joten on helppoa katsoa näitä puutteita sormien välistä.

Nautin kovasti Kate Grablen seurasta, oli mukavaa törmätä kerrankin nörttisankarittareen pystyy sekä hurmaamaan jalkapallojoukkueen kapteenin ja tappelemaan pahisten kanssa. Go Kate! Monien hienojen ominaisuuksiensa lisäksi Kate ei ole ärsyttävän täydellinen ja hänen ajatuksensa täyttyvät mukavan mustalla huumorilla ja kuivalla ironialla, minun tyyppiseni tyttö siis. Plussaa annan myös siitä, että Katelle on kirjoitettu myös ns. oikeita ongelmia, sillä hauskasti nimetty Elle Dickensheet todella roikkuu Katen poikaystävässä kuin takiainen...

Bad Hair Day on Harrisin Kate Grable -sarjan toinen osa ja olisin halunnut kirjan luettuani tutustua myös sarjan ensimmäiseen teokseen, Bad Taste in Boys, mutta harmikseni sitä ei Overdrivestä löydy. Kirjan teemoihin kuitenkin pääsee mukavasti kiinni vaikkei Kate olisikaan entuudestaan tuttu.

"She was freakishly, annoyingly cute, and she seemed to think everyone in the world was interested in seeing her cleavage. Every time she moved, she led with her boobs. She thrust those things out so far that she'd throw her back out if she wasn't careful. I would have warned her, but her breasts were primarily aimed at my boyfriend, so she deserved a slipped disk or two. Or seven."

2012, Random House Children's Books
Kirjasta lisää: Carrie Harrisin kotisivut

Kirottujen kirjojen kauppias / Marcello Simoni

Kirottujen kirjojen kauppias kiinnosti jo nimensä puolesta, kuinka kirjatoukka voisikaan vastustaa tarinaa kirjakauppiaasta?! Ja kun soppaa heitetään keskiaikaa ja mystiikkaa niin pakkohan tämä oli lukea...

Vuonna 1205 isä Vivïen Narbonnelainen pakenee henkensä edestä. Hänen halussaan vanhaa ja voimallista salatiedettä sisältävä kirja, Uter Ventorum, jota Saint-Vehmen salaseura himoitsee. Vuosia myöhemmin Vivïenin vanha ystävä, Ignacio Toledolainen saa tehtäväkseen etsiä kirjan. Matkasta tulee unohtumaton, mutta myös hengenvaarallinen, sillä Saint-Vehmen palkkasoturti jahtavaat nyt Ignaciota.

Kirjan aihe on historiasta ja keskiajasta pitävälle lukijalle mieluisa, joskin asetelma on melko perinteinen, sillä taas etsitään mystistä aarretta ja seurataan kimurantteja johtolankoja murhamiesten jahdatessa. Keskiajalle on toki aina kiehtovaa palata kirjallisesti, mutta tällä kertaa huomasin vähän harmikseni vertaavani Simonin kirjaa Indrek Harglan mainioon Apteekkari Melchior-sarjaan, jonka tuoreimman teoksen luin vasta kuukausi sitten. Vaikka Simonin teos kyllä tavoittaa oikean hengen, se kalpenee silti Harglan todella yksityiskohtaisille kuvauksile.

Kirja sisältää sekä keskiaikaisten arvoitusten ratkomista että miekkojen kalinaa ja tiukkoja takaa-ajoja. Harmikseni osa kirjan käänteistä oli melko ennalta-arvattavia, mutta onneksi sain kokea muutaman yllätyksenkin. Kirottujen kirjojen kauppiaaseen, Ignacioon, en myöskään oikein saanut otetta, hänen henkilöhahmonsa jäi ehkä liiaksi salaisuuksien selvittelyn varjoon. Kirjan kiinnostavin henkilö olikin minusta yksi tarinan konnista, nimittäin böömiläinen salamurhaaja Slawnik. Tuntuu ehkä oudolta kiinnostua tarinan sivuroolista olevasta henkilöstä, kaiken kukkuraksi pahiksesta, mutta minusta Slawnik oli kirjan moniulotteisin hahmo, jossa oli ainesta enempäänkin kuin miekan heiluttamiseen ja murhaamiseen.

"Niin hän oli vannonut vakuuttuneena siitä, että hänestä tulisi Kaarle Suuren ritarien veroinen, jalo ja oikeamielinen. Mutta mitä salaseuran jäsenyydestä olikaan seurannut? Murhia, myrkytyksiä, kidutusta ja valheita? Siinäkö hänelle luvattu kunnia? Siinäkö hinta, joka hänen oli maksettava herransa kunnian tähden? Miten hän voisi milloinkaan hyvittää itsensä ja perheensä ylle langenneen häpeän?"

Moreeni, 2012
Sivuja: 391
Alkuteos: Il mercante di libri maledetti
Saatu arvostelukappaleena