keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Keisarinnan yksinäisyys: Itävallan keisarinna Elisabetin elämäkerta / Joan Haslip

Itävallan keisarinna Elisabet on varmaankin monelle tutuin Romy Schneiderin tähdittämistä Sissi-elokuvista, joissa raikas nuori kaunotar hurmaa nuoren keisarin ja puoli valtakuntaakin siinä sivussa. Totuus on toki synkeämpi kuin tuo suloinen prinsessasatu, mutta kiehtovat puolensa sillä toki on ja kun huomasin tämän jo vanhemman puoleisen elämäkerran prinsessasta Le Masque Rougen Emilien lukulistalla, oli minun ihan pakko käydä itsekin varaamassa teos kirjastosta.
"Meitä oli kahdeksan lasta ja meillä jokaisella oli oma joulukuusi."
Elisabetia voisi kenties luonnehtia oman aikansa prinsessa Dianaksi, sillä heidän elämäntarinoissaan on selviä yhtäläisyyksiä. Nuori tyttö valloittaa valtakuntansa kenties halutuimman poikamiehen ja pääsee todella elämään prinsessasatua. Pian jäykkä hovielämä vaatimuksineen alkaa kuitenkin ahdistaa eikä anoppikaan ole siitä lepposimmasta päästä. Vapaudenkaipuu on suuri mutta kultaisesta häkistä ei noin vain paeta.
"Tietysti minä rakastan häntä, kuinka voisinkaan olla rakastamatta. Kunhan hän vain ei olisi keisari."
Joan Haslipin kirja oli mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa ja tuntui siltä että kirjailija oli todella perehtynyt aiheeseensa - eikä vain pelkästään Elisabetiin vaan myös Itävallan poliittiseen tilanteeseen ja Franz Josefiin. Kirjan teksti tuntuu melko reilulta ja uskottavalta, ainakaan Haslip ei ole täysin langennut Sissin vetovoiman uhriksi, vaan pyrkii tuomaan esiin myös elokuvan esittämästä todellisuudesta poikkeavia näkökulmia. Paha anoppi ei ehkä kuitenkaan ole niin mahdoton tapaus kuin millaisena Elisabet hänet koki ja toisaalta Elisabet tuntuu olevan melkoinen tapaus itsekin. Haslip luonnehtii häntä Ondine-naiseksi ranskalaisen, nymfistä kertovan, legendan mukaan, tarkoittaen tällä keisarinnan vapaata ja villiä luonnonlapsen luonnetta joka ei tehnyt elämää hovissa aivan helpoksi.
"Kun kerran kysyt, mikä tuottaisi minulle iloa, voin sanoa että en pyydä tiikerinpentua Berliinin eläintarhasta enkä medaljonkia. Hartaimmin toivoisin täydellisesti varustettua mielisairaalaa."
Kirjan teksti oli muutoin miellyttävää luettavaa, mutta muutama anglismi töksähti jopa minun silmääni vaikka harvoin tulen näihin asioihin kiinnittäneeksi huomiota. Haslip tuntuu myös kiintyneen sanaan intrigit, joka tuntuu hieman väkisin väännetyltä ja vieraaltakin sanalta, näkyvätköhän sanan käännöksessä oman aikakautensa trendit vai onko kääntäjä halunnut hienotunteisesti vältellä esimerkiksi juonittelu-sanan vivahteita?
"Mikään ei ole kauheampaa kuin tuntea ajan kuluttava ote ruumiissaan, huomata miten ihoon tulee ryppyjä, herätä aamun kirkkauteen pelko sydämessä ja tietää, ettei enää ole haluttu. Elämä ilman kauneutta on minulle arvotonta."
Kokonaisuutena kirja tarjosi hyvän ja realistisen katsauksen rakastettavien ja suloisten Sissi-elokuvien vastapainoksi. Elisabetin tarina ei ole prinsessasaduista onnellisin mutta mielenkiintoinen se kyllä on. Vaikka teos onkin julkaistu suomeksi jo vuonna 1971, on se mielestäni kestänyt hyvin aikaa, ainoastaan kuvaliitteiden olisin toivonut olevan värillisiä. Annan kirjalle myös plussaa onnistuneesta nimen käännöksestä, Keisarinnan yksinäisyys nimittäin kuulostaa ainakin minun korvaani runolliselta ja herätti heti mielenkiintoni.
"Haluaisin kuolla yksinäni, kaukana rakkaistani ja tietämättä että kuolen."
WSOY, 1971
Sivuja: 443
Alkuteos: The lonely empress
Lyhentäen suomantanut Kerttu Piskonen

15 kommenttia:

  1. Ihanaa että luit tämän! Minulla vielä pari sataa sivua lukematta..

    Rakastan Sissi-elokuvia ja Sisistä lukeminen on ollut todella mielenkiintoista. Minulle tulee hänestä vähän Scarlett mieleen! Oikukas ja hankala, mutta silti niin vastustamaton...

    Ps. Minäkin olisi kaivannut värillisiä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä tosi hyvä vinkki, kiitos siitä!

      Äitini oli kova Sissi-fani, joten meilläkin on nuo elokuvat katsottu moneen kertaan. Olen myös käynyt Sissin Gödollon-palatsissa joka oli kyllä kaunis paikka.

      Sississä tosiaan on jotain Scarlet-maista, yllätyin siitä miten synkkä hän on ollut varsinkin vanhempina vuosinaan.

      Poista
  2. Oioi... Tämä kirja alkoi todella houkutella! En ole ihan varma olenko koskaan katsonut Sissi-elokuvia kokonaan, mutta jonkinlaisia muistikuvia niistä on. Noissa Sissin maisemissa Itävallassa Wienissa olen käynyt vuosia sitten ja olisi kiva tutustua keisarinnan elämään tarkemmin. Laitan siis ehdottomasti muistiin tuon kirjan nimen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa juttu! Sissin elämä on aika mielenkiintoinen ja minusta kirja antaa aika monipuolisen kuvan hänestä.

      Poista
  3. Oo, Sissi-elokuvat, olin kokonaan unohtanut ne! Prinsessojen elämä taitaa olla tai on ainakin ollut hyvin samanlaista. Lukemissani Marie Antoinettessa ja Minä, Katariinassa teemat ovat hyvin samantapaisia kuin kirjoitat. Toki ne ovat fiktiivisiä teoksia, mutta tuskin hovielämän jäykkyyttä ja tulevan hallitsijan synnyttäjän karua osaa on paljon tarvinnut liioitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, kyllä se vaan niin taitaa olla että prinsessat elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka vain saduissa. Sissin tarinassa taisin eniten kiinnostua kuitenkin hänen miehestään, joka ihan aidosti taisi olla rakastunut vaimoonsa vaikka tämä kohtelikin häntä välillä kaltoin.

      Poista
  4. Oi, ihanaa aina huomata kun joku muukin lukee Elisabethista! Rakastin pienenä Sissi-elokuvia, ja muutama vuosi sitten rakastuin Turussa näkemääni Elisabeth-musikaaliin, joka sai minut tajuamaan miten synkähkö elämä keisarinnalla olikaan.

    Voisin jaaritella aiheesta tuntikausia, mutta voisin vielä vinkata eräästä toisesta mielenkiintoisesta henkilöstä, joka muistaakseni mainitaan myös tässä kirjassa: Elisabethin ystävä Ludvig II oli Bavarian kuningas, ja rakennutti muun muassa tämän linnan: http://en.wikipedia.org/wiki/Neuschwanstein_Castle Jonkun linnan alueella oli myös iso luola, jonka lammella kellui joutsenen mallisia veneitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, tässä kirjassa kerrottiin myös pitkät pätkät Ludwigista, joka ilmeisesti oli hyvin läheinen Sissille. Mielenkiintoista luettavaa! Olen muuten käynyt Neuschwanteinin linnassa, se on todella vaikuttavan näköinen ja taustat vielä lisäsivät kiinnostustani.

      Sissi on kiinnostava minusta siksikin, että hän vaikuttaa naiselta, jolla oikeasti oli kaikkea - rahaa, valtaa, älykkyyttä ja ulkonäköä, puoliso joka palvoi häntä - ja siltikin hän oli onneton.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen henkilö ja elämä tosiaan! Minun mielikuvani Sissistä perustuivat pitkään lähinnä niihin vanhoihin elokuviin, mutta jonkin aikaa sitten näin telkkarista dokumentin, jossa valotettiin noita keisarinnan persoonan ja kohtalon synkempiäkin puolia. Ja Suvin mainitsema Ludwig II on tosiaan mielenkiintoinen tapaus hänkin! Luin hänestä jonkun elämäkerran ja oli kyllä aikamoinen tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sissi tuntuu olleen aikamoinen ääripäiden ihminen -kaunis ja rakastettu sadun prinsessa, joka hautoo synkkiä ajatuksia ja ratsastaa kuin demoni! Täytyypä pitää silmät auki Sissi-dokumentin varalta, minäkin haluaisin nähdä sen!

      Poista
    2. Tämä kirja olisi kyllä mielenkiintoista lukea. Kiitos vinkistä!

      Blogissani on sinulle haaste: http://lurunluvut.blogspot.be/2013/05/liebster-blog-ja-11-kirjallista.html

      Poista
  6. Tässäpä kirja, jonka tahtoisin lukea. Luin jokin aika sitten Joan Haslipin kirjoittaman elämäkerran Marie Antoinettesta. Sissi on kiehtova persoona. Kiitos vinkistä. Täytyypä katsella, jos tämä jostain tulisi vastaan. Kansi on upean värinen ja tyylikäs, lukukokemukseen kutsuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, kirja on jo aika vanha mutta ainakin Helsingin kirjastossa siitä löytyi parikin kappaletta.

      Poista
  7. Aloitin joskus tuon kirjan, mutta en saanut sitä loppuun. Viime vuonna tuli kuitenkin käytyä Wienissä, ja ostin sieltä Brigitte Hamannin kirjan "The Reluctant Empress" (alkuperäisteos Kaiserin wider Willen). Suosittelen! Kirja on Elisabethin elämäkerta, jossa valotetaan myös keisarinnan kirjallisia harrastuksia ja Heinrich Heinen ihailua.

    Elisabethista on tehty myös samanniminen musikaali (josta tällä hetkellä teen kandia). Siinä kuvataan päähenkilön elämää kuolemantanssina, mikä on minusta paljon osuvampi lähestymistapa keisarinnan elämään kuin perinteisen prinsessasadun replikointi. (Voisin kirjoittaa tähän nyt C.G. Jungin arkkityyppiteoriasta ja kirjallisuuspsykologiasta, mutta ehkä tyydyn vain sanomaan, että kannattaa tutustua musikaaliin, vaikkei saksaa osaisikaan. Klippejä löytyy YouTubesta. Suomessakin Elisabethia on esitetty, mutta se lienee kaikkien aikojen esitetyin saksalaiselta kielialueelta oleva musikaali, jos en ihan väärin muista.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, kiitos vinkeistä! Hamannin kirja vaikuttaa tosi kiinnostavalta! Olet ihan oikeassa siitä, että keisarinnan oikea elämä on aika kaukana siitä Sissi-elokuvien prinsessasadusta. Ehkä se pinnan alla oleva synkkyys onkin osaksi syy siihen miksi Sissi niin kiehtoo ihmisiä?

      Poista