Punainen usva / Patricia Cornwell

Luin edellisen Cornwellini, Kuolleiden sataman, vasta muutama viikko sitten ja yllättyin siitä, että kirjasarja tuntui palanneen lähemmäksi juuriaan harhailtuaan aikansa minua lähinnä ärsyttävissä sfääreissä. Kommentoijat kovasti myös kehuivat sarjan tuoreinta osaa, Punaista usvaa, joten sehän lähti seuraavana kirjastosta kotiin!

Edellisen tapauksensa jälkimainingeissa Scarpetta matkaa naisvankilaan haastattelemaan Katherine Lawleria, naista Jack Fieldingin menneisyydestä, samalla raaka perhesurma Savannahissa kiinnittää hänen huomionsa. Hyvin pian Kay kuitenkin huomaa ettei kaikki ole kunnossa, sillä joku seuraa hänen askeliaan. Tapahtumaketju kiihtyy Kayn alkaessa tutkia vankilassa tapahtuneita outoja kuolemantapauksia.

Ilokseni huomasin että Punaisessa usvassa oli samaa vetoa kuin niissä ensimmäisissä Scarpetoissa, niissä joista aikoinani innostuin. Hi-tech -kamppeet ovat saaneet väistyä taka-alalle eikä supersankarin elkeistä ole enää tietoa. Hyvä! Punainen usva on itseasiassa ihan reilua murhatutkintaa ilman paikallispolitiikkaa tai muita kommervenkkejä ja siinä Cornwell ja Scarpetta ovatkin parhaimmillaan. Kirja jatkaa yllättävänkin tarkasti siitä, mihin Kuolleiden satama jäi. Kirja voi ehkä lukea erillisenä teoksenakin, mutta Kuolleiden satama taatusti selventää monia asioita.

Olen iloinen siitä, että luin Punaisen usvan, tuntuu että minun uskoni Patricia Cornwellin tuotantoon alkaa elpyä. Joten kiitos kaunis kaikille kirjaa kehuneille, on hieno juttu löytää vanha suosikkikirjailija uudelleen. Tällä kertaa sain rentoutua mukavasti murhan parissa, nauttia Cornwellin sujuvasta ja yksityiskohtaisesta kerronnasta ja tietysti spekuloida tappajan henkilöllisyyttä, tunnustan tässä samalla, että tällä kertaa olin ihan hakoteillä... Arvasitteko te tekijän?

"Patologit - ainakin minulla on se luontainen taipumus - keskittyvät enemmän syyhyn kuin seurauksiin. Minua eivät niinkään kiinnosta rikospaikalle valtoimenaan roiskunut veri ja kudokset vaan sisäänmenohaavan asento, joka saattaa viitata siihen, että liipasinta on painanut uhri itse. Enkä piittaa oireiden draamasta muutenkin kuin niiden aiheuttamien kärsimysten osalta. Minun metodinani on selvittää sairaus, kääntää harhaanjohtavat tekijät pois edestä kuin iho ja kudokset ja leikata tarvittaessa parhaani mukaan."

Otava, 2012
Sivuja: 399
Alkuteos: The Red Mist
Kirjasta lisää: Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Järjellä ja tunteella