perjantai 28. joulukuuta 2012

Aarteemme kallis / Linn Ullman

Tarttuessani Linn Ullmanin kirjaan en etukäteen tiennyt mitä odottaa. Takakansi vihjaili lupaavasti murhasta, joten visioin itseni jännittämässä joulusuklaiden parissa. Toisin kävi, sillä jännityskirjasta tässä ei tosiaankaan ole kyse.

Tarinan keskiössä on perhe, sellainen joka kai ulkoapäin katsottuna näyttäisi ihan tavalliselta. Isoäiti-Jennyn 75-vuotisjuhlat lähestyvät eikä rouva haluaisi juhlia, tytär-Siri sen sijaan päättäväisesti ajaa järjestelyitä eteenpäin. Sirin avioliitto Jonin kanssa natisee liitoksissaan, mies on jo vuosia kirjoittanut kirjallisen trilogiansa viimeistä osaa ja toiset naisetkin kangastelevat mielessä. Siri päättää palkata lapsenvahdin kesäksi ja päätyy valitsemaan parikymppisen, kuukasvoisen Millen, jolle päätös osoittautuu kohtalokkaaksi.

Kirjan tunnelma on melkein hyinen, siitäkin huolimatta että tapahtuma-aika on suloinen suvi. Dekkareiden rakastajana petyin kuitenkin siihen että lupaavat vihjeet murhasta jäivät kuitenkin aika lailla muun kerronnan jalkoihin. Ullmanin kerronta toki herättää perheen eloon ja tavallisuuden ja pinnan alla kytevien salaisuuksien ja jännitteiden kontrasti on hieno ja herättää ajatuksia. Kirja onkin pohjimmiltaan aika surullinen ja synkkä tarina siitä ns. onnellisista perheistä, joissa kaikki on kulissin alla kuitenkin rikki.

Luin tätä joulun pyhienä ja tuntui siltä ettei aika tälle kirjalle olisi voinut olla juuri huonompi. Joulun aikaan kun ei oikein ehkä kuitenkaan haluaisi eläytyä huoliin ja tragedioihin, ei ainakaan sillä intensiteetillä millä Ullman kirjoittaa. En oikein kokenut yhtäkään henkilöistä itselleni läheiseksi ja joulun rentoina, hyvinä hetkinä tunsin melkein ärsyyntyväni näistä ongelmakimpuista - onneton lukuvalinta siis. Oikeastaan surullisinta on se, mikä kirjassa jää melkein sanomatta. Nimittäin se, että nuoren tytön katoaminen, kuolema, koskettaa perhettä niin vähän.
"Äänet, musiikki, kilisevät lasit, lautaset, ruokailuvälineet, hulmuavat pöytäliinat (hän oli pannut ne pöytiin ja hakenut ne pois ja pannut takaisin pöytiin), keskustelujen katkelmat, oletteko nähneet päivänsankaria, ei,ei en minäkään, kaikki erilaiset tavat joilla ihmiset juhlissa nauravat, kovaa ja hiljaa, pyrskähdellen, kiljahdellen, sydämellisesti, flirttaillen, römähdellen, epätoivoisesti, teennäisesti, tirskuen, laskelmoivasti, kysyvästi, mutta sitten olivat myös kaikki ne äänet joita vieraat eivät kuulleet: tuuli, humina puunlatvoissa, ensimmäiset sadepisarat, tokko täällä sataa alkaa. Kyllähän sitä sadetta ennustettiin, mutta ei ole säätiedotuksiin uskomista."
WSOY, 2012
Sivuja: 360
Alkuteos: Det Dyrbare
Kirjasta lisää: Kirjava kammari, Rakkaudesta kirjoihin, Luettua, Ilselä, Lukutuulia, Leena Lumi, Ps. Rakastan kirjoja, Kirjakirppu

5 kommenttia:

  1. Minä luin tämän joulukuun puolen välin tienoilla, eikä oikein se joulun odotusaikakaan ollut täysin sopiva aika tälle. Tunnelmassa oli jotain kiehtovaa, mutta melko raskas se kuitenkin oli. Osa henkilöistä jäi vähän etäisiksi ja minua myös hieman vaivasi se, että tytön katoaminen jäikin niin sivuseikaksi. Kokonaisuutena kuitenkin ihan kelpo kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, totta puhuen minua kiinnosti kaikkein eniten Millen tapaus ja koska ensin luulin lukevani dekkaria, olin vähän turhautunut kun sen käsittely jäi lähes sivulauseeseen.

      Kirja oli ihan ok, ehkä jos en olisi turhaan odottanut trilleriä, olisin suhtautunut tähänkin positiivisemmin.

      Poista
  2. Minulle tämä kirja oli kuin iso yllätys nurkan takaa: Osui ja upposi! Tässä kirjassa on kiehtovia naispersoonia, joissa on särmää ja tragediaa lukea kirja uudelleenkin. Yllättäen ystäväni halusivat tätä kirjaa minulta joululahjaksi ja niinpä ostin eräitäkin...

    Aion tästä lähin lukea kaiken, mitä Ullmann kirjoittaa.

    Kustantajat liian usein johtavat lukijoita harhaan kirjoja mainostaessaan. En usko niistä sisältötiedotteista enää mitään. Ei tämä mikään trilleri ole, joskin Ullmann taitaa upeasti kyvyn pitää yllä trillerimäistä jännitettä.

    Kiinnostavaa, miten eri tavalla tätä kirjaa on koettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä luulen että takakansi johti minua nyt harhaan ja teki siksi hallaa lukukokemkselle. Mieleni nimittäin teki rentoutua hyvän jännärin parissa ja tämä ei nyt oikein osunut siihen koloon. Harmi sinänsä, jos olisin tiennyt, olisin säästänyt kirjaa toiseen hetkeen.

      Poista
  3. Hyvä tietää, ettei tämän suhteen kannata odottaa erityisesti dekkaria. Tämä odottaa tosiaan minullakin jo lukupinossa. Tarkoitus olisi ehtiä lukea tämä ennen Globaliaa.

    VastaaPoista