Tsaarin kuriiri / Jules Verne

E-kirja alkaa pikkuhiljaa valloittaa sydäntäni sillä on hirmuisen kätevää yllättävän odottelutilanteen iskiessä kaivaa laukusta puhelin ja valita sieltä jokin mieleisensä viihdyke. Hammastarkastusta hermostuneena odotellessani päädyin valitsemaan Elisa kirjan valikoimista Jules Vernen seikkailuklassikon Tsaarin kuriiri, siinä toivossa että vauhdikas tarina auttaisi hammaslääkäripelkoon. (No ei kyllä auttanut, mutta sehän ei ole Vernen vika...)

Tarina on tuttuun tapaan seikkailuja ja runsasta faktatietoa täynnä. Tällä kertaa kirjailija vie lukijansa Aleksanteri II:n ajan Venäjälle, jossa eletään kuohuvia aikoja. Tataarit kapinoivat ja tsaarin on saatava hinnalla millä hyvänsä sana veljelleen Siperian rajan yli. Koska lennätinlinjat on katkaistu, on lähetettävä kuriiri ja Mikael Strogov, nuori siperialainen, saa osakseen tämän vaarallisen ja vaativan tehtävän. Matkalla sattuu tietysti monenmoista ja Mikaelin kanssa matkaa taittavat pian Nadja, joka tekee matkaa Siperiassa vankina olevan isänsä luo sekä kaksi kilpailevan lehden ulkomaan toimittajaa - ranskalainen Alcide Jolivet ja englantilainen Harry Blount.

Tsaarin kuriiri muistutti minua jollain tapaa Matkasta maailman ympäri, en tosin ole lukenut kyseistä kirjaa, vaan ainoastaan katsellut piirrettynä sarjana lapsena mutta siitä huolimatta teos on tehnyt vaikutuksen. Samaan Mikaelkin samoaa Venäjän takamaita ja kokee seikkailun toisensa perään pahan Ivan Ogarevin yrittäessä estää kaikin keinoin. Verne ei suoranaisesti säästele henkilöitään, olen oikeastaan ihmeissäni siitä että moisesta ryöpytyksestä voisi kukaan selviytyä hengissä! Paitsi kenties Mikael ja Nadja, nuo kaksi urheinta ja jalointa ihmistä...

Tästä pääsenkin kätevästi siihen mikä kirjassa ärsytti. Vernen henkilöt ovat nimittäin aika mustavalkoista porukkaa, hyvät ovat jaloja ja sankarillisia, Mikael on jo suoranainen supermies kaikkine ihmeellisine taitoineen ja vaistoineen ja pahikset ovat häijyäkin häijympiä vaille minkäänlaista inhimillisyyden hiventäkään. Tämä on tietysti ymmärrettävää teoksen iän ja kohderyhmän huomioonottaen, mutta nyppi silti.

Tsaarin kuriiri on, edellisten lukemieni Vernen kirjojen tapaan, täynnä tietoiskuja. Ainakin minun asiaan perehtymättömään silmääni tiedot tuntuivat tarkoilta ja paikkaansapitäviltä ja auttavat varmasti luomaan selkeämpää kuvaa olosuhteista, joissa kuriiri matkaa. Plussaa annan siitä että pikkuinen Suomikin mainitaan muutamaan otteeseen.

"Ainoastaan kuriiri saattoi korvata katkaistun lennätinlangan. Häneltä kuluisi melkoinen aika niiden viidentuhannenkahdensadan virstan taivaltamiseen, jotka erottivat Moskovan Irkutskista. Häneltä vaadittiin kapinallisten ja hyökkääjien rivien välitse pujahtaakseen miltei yli-inhimillistä rohkeutta ja älykkyyttä. Mutta selväpäinen ja lujasydäminen kykenee paljoon!
- Löytänenköhän sellaisen pään ja sydämen? tuumi tsaari."

Ilmestynyt ensimmäisen kerran Karisto Oy:n suomentamana vuonna 1927
Sivuja: 296
Alkuteos: Michel Strogoff
Suomentanut Valfrid Hedman