Lokakuu, lukukuu?

Syksy on rakkain vuodenaikani, sen kauniit värit ja tietynlainen haikeus vetoavat. Tässä kuussa olen onnellisena rämpinyt metsässä ja tuntenut olevani vähän lähempänä sisäistä erähyyppääni, mikä on kiva tunne tällaiselle toimistorotalle. Oman elämän puolella onkin piisannut vauhtia siinä määrin että on tuntunut hyvältä päästä metsään samoilemaan ja rauhoittumaan.

Metsälenkkien ohella lokakuun kohokohtiin kuuluivat ehdottomasti myös kirjamessut joista kirjoittelin täällä ja täällä. Paljon kuhinaa ja tohinaa, iik-hetkiä ja uusia kokemuksia. Takana on melkoinen superviikonloppu josta on hyvä ammentaa arkeen iloa.

Lokakuun luetut

Lokakuun nimittäminen lukukuuksi on ehkä hieman ironista sillä luin tässä kuussa tavallista vähemmän, elämä vain joskus vaatii oman aikansa. Blogiin toin 12 kirjaa (3331 sivua), joista yksi oli sarjakuva. Pyhäinpäivän lähestyessä olivat aiheetkin sen mukaisia, luin mm. hautausmaalla piilottelevasta tytöstä ja jos jonkinmoisista kummituksista ja kirouksista. Tulin myös palanneeksi nuoruusvuosien tärkeän kirjan, Nancyn, pariin ja huomasin ilokseni ettei vanha taika ole kadonnut. Nancy kuuluukin ehdottomasti kuukauteni TOP3:een, yhdessä Rakennus 31:n ja Cemetary Girl -sarjakuvan kanssa.

• Hope Riverin kätilö / Patricia Harman
• Cemetary Girl. Book 1: The Pretenders / Charlaine Harris, Christopher Golden
• Nancy / Deborah Spungen
• Rakennus 31 / Christian Rönnbacka
• Hitler's furies: German women in the Nazi killing fields / Wendy Lower
• Hääyöaie / Sophie Kinsella
• Dangerous women / toim. George R. R. Martin ja Gardner Dozois
• Kauhun ja kauneuden valtakunta / Libba Bray
• Luksuselämää / Jens Lapidus
• Cavakuningas / Kåre Halldén
• Helsinki Noir / James Thompson (toim.)
• The Maze Runner / James Dashner

Kesken jääneet

Jennifer Duboisin Cartwheel vaikutti ensisilmäyksellä kiintoisalta dekkarilta, jonka alkuasetelma on suorastaan hyytävä, se on tarina vanhemmista jotka saavat kuulla esikoistyttärensä olevan syytettynä kämppiksensä murhasta. Jokin toteutuksessa tökki tai sitten minun lukuvireeni tämän kirjan osalta oli ihan vääränlainen, kahlasin nimittäin kolmasosan teoksesta kunnes tajusin että tarina ei lähde edes väkisinkään vetämään. Elämä on liian lyhyt väkisin lukemiseen.

Lukuhaasteet

Woohoo, onnistuin tässä kuussa haalimaan muutaman lukupistepinnan! Dangerous Women ja Hitler's Furies nimittäin kartuttivat saldoani Ihminen sodassa -haasteessa.

Entäs ensi kuussa?

Ensi kuussa aion etsiä lukumojoani. Lukupinossa on (vaihteeksi) Tudor-kirjoja sekä pläjäys nostalgiaa erään tyttökirjasarjan muodossa. Ajatuksissa on myös marraskuun lukuhaasteeseen osallistuminen: tällä kertaa tarkoituksena on lukea 30 sivua ehtaa paperikirjaa päivässä. Jos kiinnostaa, lue tarkemmat ohjeet täältä ja lähde mukaan!

Kirjamessumuistot

Huokaus - messuviikonloppu hurahti nopeasti mutta aikahan usein lentääkin silloin kun on hauskaa. Minun messu-urakkani jatkui sunnuntaina jolloin oli myös vuorossa päivystysvuoro bloggaajien kirjavinkkauspisteellä. Paljon blogituttuja tuli nähtyä, moni sinällään uusi kasvo tuntui jo entuudestaan tutulta blogimaailman ansiosta. Booknäsin standilla sijaitsevalla vinkkauspisteellä piipahti mukavasti mielenkiintoista porukkaa, homma oli hauskaa ja vinkkausseura kerrassaan mainiota. Takana on siis kiva uusi kokemus!

Vinkkailun jälkeen singahdin ensin kuuntelemaan Mikko-Pekka Heikkisen esitystä Jääräpäästä, jossa mm. selvisi se, että Kittilän kunnanjohtaja on ollut esikuvana eräälle Jääräpään henkilöistä. Kummallista kyllä, Kittilän tosielämän tapahtumat tuntuvat hiukan jäljittelevän kirjan tapahtumia, joskus siis elämä jäljitteleekin taidetta!

Heikkisen esityksen jälkeen navigoin messuhallin toiselle laidalle kuuntelemaan Tuomas Vimmaa. Vimman uutuus, Firman mies, on ihan lukupinoni päälimmäisenä ja oli mukava kuulla taustoja ja ideoita kirjojen takana. Seuraavaksi kirjailijalla on muuten tekeillä keittokirja vaimon kanssa, tosin romaani-ideakin on hautumassa.

Haastattelujen jälkeen henkilökohtainen kirjakassin kantajani saapui ja pyörähdimme vielä nopeasti messualueella, jossa mieheni reissun kruunasi kimppakuva Madventuresin Rikun ja Tunnan kanssa. Kuten televiosiostakin on välittynyt, hauskoja ja rentoja tyyppejä molemmat! Muutaman lisäkirjankin ehdin melkeinpä vahingossa ostamaan, kotiin lähti aikaisempien aarteiden ohella Ken Follettia isälle sekä Byattia ja Mantelia minulle. My precious!

Ensi vuonna uudestaan!

Hope Riverin kätilö / Patricia Harman

Taidan olla luonteeltani haahuileva lukija. Tämä tarkoittaa sitä, että menen usein kirjastoon ja poimin mukaani jotain ihan fiilispohjalta. Ihailen järjestelmällisiä lukijoita jotka tekevät lukulistoja JA seuraavat niitä, mutta minä en kuulu siihen porukkaan. Listan kanssa muutun suorittajaksi ja sitten katoaakin ilo ja rentous koko hommasta - samasta syystä olen myös huono lukumaratoonari. Jos annat minulle aikarajan, minähän painan menemään. Vaikka hampaat irvessä. Koska lukemisen pitää olla hauskaa, pysyttelen siis erossa listoista ja aikarajoista ja menen sinne minne virta vie.

Hope Riverin kätilö oli yksi haahuilu-kirjoistani. En tiennyt mitään kirjasta tai kirjailijasta - en kirjastossa edes lukenut takakantta, mutta oli sellainen fiilis että pieneen amerikkalaiskaupunkiin sijoittuvat kätilö-tarina voisi sopia juuri nyt. Omaan vainuun kannattaa luottaa sillä Hope Riverin kätilö osoittautui oivaksi lukukokemukseksi, sellaiseksi mitä jota mielellään ahmi myöhään yöhön.

Hope Riverin kätilö sijoituu Appalakien maisemiin, suuren laman alkukuukausiin. Tarinan kätilö on Patience Murphy, nainen jolla on menneisyys. Tarina liikkuukin kahdella aikatasolla, hetkittäin Patience palaa muistoihinsa, mutta nykyisyys äiteineen, lapsineen ja heikon talouden myötä ilmenevine ongelmineen on mennyttä voimakkaammin läsnä.

Patricia Harmanin kertojan ääni on kiinnostava tuttavuus, hän kuvaa kauniisti ja voimakkaasti karuja seutuja ja ihmiskohtaloita. Patience lyhyet päiväkirjamerkinnät synnytyksistä ovat yksinkertaisia mutta voimakkaita, joskus vähillä sanoilla voi sanoa niin paljon. Myös itse paikka, Hope River, jäi kiehtomaan mieltäni jo pelkästään nimiensä puolesta, ketäpä eivät esim. Wild Rose Road tai Rick kiinnostaisi?! Voin kuvitella metsää, vuoria, joen, jylhiä seutuja - ja näin se matkakuume taas alkaa nousta!

"Muistan hetken hiljaisuudella äitiä, joka menetti tämän keskoslapsen - naista, joka on jossain rinnat täynnä maitoa ja sydän niin raskaana, että hän vaipuisi Hope Riverin pohjaan, jos hyppäisi veteen."

Bazar, 2014
Sivuja: 447
Alkuteos: The Midwife of Hope River
Suomentanut Sari Karhulahti

Perjantai kirjamessuilla

Lukutoukan joulu on nyt koittanut - Helsingin kirjamessut ovat alkaneet.Tänä vuonna pääsin pyörimään messuille jo perjantaina ja ehdin haahuilemisen ohella piipahtamaan Boknäsin messuständillä moikkaamassa tuttuja ja tuntemattomiakin naamoja ja vielä kuulemaan Henrik Fexeuksen esityksenkin. Hyvä minä! Fexeuksen esitys oli mielenkiintoinen ja antoi ajattelemisen aihetta. Työpaikan valtapelistä kiinnostuneet - tsekatkaa ihmeessä kirja.

Tulin todenneeksi samalla todenneeksi että hienot suunnitelmani lentävät ulos ikkunasta kirjamessuilla. Esitykset ovat kyllä mielenkiintoisa mutta kaikenlaista mielenkiintoista ärsykettä on vain niin paljon etten jaksa turhaa stressata vaan menen sinne minne virta vie, hypistelen kirjoja ja ihmettelen kuhinaa ympärilläni. Osuin (vahingossa! ) kuuntelemaan Aki Raatikaisen, Kristiina Vuoren ja Kaari Utrion keskustelua historiallisista seikkailuromaaneista ja minuun iski into tutustua Kristallikuninkaaseen. Samalla reissulla törmäsin myös Minna Koskelaan (Kumman kaa) ja tulin turisseeksi pari sanaa Anne ja Ellu -sarjakuvasta.

Ehdin myös tehdä hiukan löytäjä Teoksen osastolla jakotiutin John Keatsin Yön kirkkaan tähden (niin kaunis kirja että pelkkä sen näkeminen hymyilyttää) ja Hilary Mantelin Susipalatsin (enpä näemmä pääse Tudoreista yli koskaan) vaivaisen viiden euron kappalehintaan - mikä onnenpotku!

Ruokapuolellakin ehdin pyörähtää, teemamaa Italia näkyi sielläkin mukavasti enkä valita tästäkään. Tänään en sortunut houkutuksiin vaikka vohdeliauton tarjoomukset varsin hyviltä tuoksuivatkin. Mutta sunnuntai on sitten ihan toinen juttu...

Henrik Fexeus

Cemetary Girl. Book 1: The Pretenders (The Cemetary Girl #1) / Charlaine Harris, Christopher Golden

Cemetary Girliin törmääminen oli onnekas sattumus kirjaston hyllyjen välissä. Mieli teki saada vaihteeksi kuvallista luettavaa ja kirjaston väkihän oli laittanut Charlaine Harrisin Cemetary Girl -sarjakuvan mukavasti tyrkylle. Tunnettu nimi veti puoleensa ja kansien välistä löytyikin suorastaan koukuttava tarina. En ole lukenut Harrisin kirjoittamia Sookie-kirjoja mutta nyt alkaa tuntua siltä että ehkä pitäisi...

Cemetary Girl sopii tunnelmiensa puolesta oivallisesti Halloweenin aikaan, nimensä mukaisesti kirja nimittäin sijoittuu hautausmaalle. Tarina alkaa kun joku jättää sankarittaremme elottoman oloisen ruumiin hautausmaalle. Nuori nainen herää muistinsa menettäneenä, jäljellä on vain hämärä muisto päällekarkauksesta. Peläten turvallisuutensa puolesta päättää Calexa nimen itselleen ottava nainen jäädä piilottelemaan hautausmaalle kunnes hänen muistinsa palaa.

Oli ihanaa päästä kunnon sarjakuvan kimppuun! Don Kramerin piirrosjälki miellytti, tarina veti ja koukutti, jopa siinä määrin että lukemisen jälkeen oli pakko surffailla nettiin katsomaan joko trilogian kakkososa olisi ilmestynyt. Ei ollut, joudun odottamaan. Aargh. Toimiva pakkaus, nyt tarvitsisi saada lisää luettavaa! Kiinnostuneille suosittelen alla olevan kirjatrailerin katsomista!

Quercus, 2014
Sivuja: 120

Kirjamessukuhinaa

Kohta saa vuoronsa allekirjoittaneen lukuvuoden kohta eli Helsingin kirjamessut. Viime vuonna en angiinani takia messuille päässyt mutta tänä vuonna minua ei pysäytä villit hevosetkaan! Messuilla näyttää olevan jälleen kerran vaikka mitä mielenkiintoista joten kokosin oman tärppilistani. Itse ehdin luultavasti pyörähtämään messuilla pikaisesti perjantaina töiden jälkeen ja sunnuntaini pyhitän kokonaan tälle tapahtumalle - ainakin Tuomas Vimmaa ja Mikko-Pekka Heikkistä olisi pakko päästä kuulemaan!

Vinkkaamisen arvoinen juttu on myös Boknäsin messuosasto (6g85) - siellä nimittäin päivystää messujen ajan pesunkestäviä kirjabloggaajia innokkaina jakamaan lukuvinkkejä tai muuten vaan juttelemaan kirjoista. Minutkin voi sieltä pongata sunnuntaina - tule moikkaamaan jos haluat!

Ja sitten vielä teknisiin detaljeihin: kirjamessuista tviitataan hashtagilla #kirjamessut, kirjabloggaajien touhuja voi seurata tagilla #bloggaritmessuilla.

Loppuviikon menovinkit

Torstai

12:30 Heli Vaaranen: Sunnuntaina Manhattanilla (Mika Waltari)
13:00 Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta (Katri Vala)
15:30 Heli Sutela ja Minna Koskela: Anne ja Ellu lomamatkalla (Kirjakahvila)
17:00 Kriitikot vs. kirjabloggaajat (Kullervo)

Perjantai

12:00 Maailmanmatka ja maailmantuska Madventures-seikkailija Riku Rantala ja Tunna Milonoff (Louhi)
12:30 Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja (Mika Waltari)
15:30 Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset (Aleksis Kivi)
16:30 Henrik Fexeus: Valtapeli - vaikuttamisen jalo taito (Kirjakahvila)
17:30 Ankkamestari Don Rosa (Aleksis Kivi)

Lauantai

10:30 Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Aleksis Kivi)
14:30 Poliisiromaanin monet kasvot (Kati Hiekkapelto, Max Manner, Christian Rönnback ja Jarkko Sipilä) (Mika Waltari)
15:00 Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies - elämä ja vähäisemmät teot (Katri Vala)
16:30 Tuomas Kyrö: Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (Aleksis Kivi)
17:00 Murhapaikkana stadi (Staffan Bruun, Outi Pakkanen, Jarkko Sipilä) (Mika Waltari)
/ Pauli Aalto-Setälä ja Mikael Saarinen: Innostus, myötämanipuloinnin aakkoset

Sunnuntai

11:30 Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (Aleksis Kivi)
13:00 Mikko-Pekka Heikkinen: Jääräpää (Katri Vala)
/ Kustantamon kulisseissa (Aino)
13:30 Tuomas Vimma: Firman mies (Mika Waltari)
14:30 Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos! (Katri Vala)
15:00 Helsinki Noir (Kullervo)
15:30 Raija Oranen: Aurora (Aleksis Kivi)
/ Helena Waris: Vuori (Louhi)

Nancy / Deborah Spungen

Nancy oli minulle tärkeä kirja lapsena. Äiti oli ostanut sen omaksi luettavakseen mutta luonnollisesti innokkaana pikkulukutoukkana luin itse salaa. Tarina kosketti ja järkytti. En tuolloin tiennyt mitään esim. skitsofreniasta, mutta muistan mm. järkyttyneeni Nancyn käytöksestä vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan, samaistuin myös paljon Nancyn pikkusisareen Suzyyn, kilttiin tyttöön vaikean sisaren varjossa. Ja silti, kuten Nancyn perhekin, toivoin lukiessani että tilanne muuttuisi parempaan. Nuoruusvuosinani luin kirjan uudelleen vielä monta kertaa, siihen koskaan kyllästymättä. Vuosien tauon jälkeen Nancy palasi mieleeni ihan sattumalta Sex Pistols-dokumenttiklipin myötä - näin Nancyn televisiossa ensimmäistä kertaa! Samalla heräsi into lukea kirja taas ja katsoa löytäisinkö aikuisena tarinasta uusia tasoja näin aikuisena.

Nancy Spungen oli ongelmalapsi heti syntyessään. Vauva oli keltainen syntyessään ja jo pienenä Nancyn äiti, Deborah, huomasi lapsessaan piirteitä jotka tuntuivat oudoilta, Nancy oli erittäin älykäs ja voimakastahtoinen mutta sai myös pelottavan voimakkaita raivokohtauksia. Iän karttuessa Nancyn ongelmat syvenevät ja Spungenin perheen epätoivo kasvaa.

Nancyn pariin palaaminen oli kuin vanhaan lempivaatteeseen sujahtaminen, yllätyin siitä että muistin yhtä jopa kokonaisia lauseita kirjasta. Oli myös hienoa huomata että kirja teki minuun yhä suuren vaikutuksen, aikuisempana tosin ymmärrän paremmin sekä Nancyn sairautta ja addiktioita ja myös hänen vanhempiensa vaikeuksia. Nostankin hattuani Deborah Spungenin rohkeudelle, hänen kertojanäänensä tuntuu hyvin samaistuttavalta ja rehelliseltä - ei ole varmasti helppoa sanoa julkisesti vihaavansa omaa lastaan vaikka samalla epätoivoisesti toivoisitkin käännettä parempaan.

Kirja nostaa hienosti esiin mielen sairauksiin liittyvät tabut ja häpeän, vaikeudet saada apua sekä vaikeat valinnat perheen sisällä. En ole itse kiinnostunut punk-kulttuurista ja tunnen Nancyn vain tämän kirjan tarinan kautta, en skandaalinkäryisenä julkkisena vaikka minunkin aikanani on ns. Nancyjä mediassa nähty. On hienoa että Spungen on kirjoittanut kirjansa ja tehnyt Nancystä inhimillisen, uskon myös että hänen kirjansa on tuonut lohtua niille jotka ovat samantyyppisessä tilanteessa. Tärkeä kirja.

"Voiko ihminen vihata omaa lastaan? Kyllä, varmasti voi. Ja kuitenkin sitä lasta kaikesta huolimatta rakastaa ja toivoo vielä käännettä, joka muuttaa kaiken hyväksi. Mutta seuraavan vuoden kuluessa me tulimme vihdoin näkemään kykenemättömyytemme äärilaitojen tulevan lähemmäksi. Tulevana vuonna kaikki ovet lyötiin kiinni päin kasvojamme ja vihamme ja kiukkumme antoivat periksi. Tilalle tuli tylsyys ja toivottomuus. Nancy oli saartava meidät loitommalle ja loitommalle painajaismaiseen nurkkaukseen, kunnes meillä ei olisi kuin yksi mahdollisuus jäljellä. Meidän oli leikattava pahanlaatuinen kasvain pois."

Gummerus, 2007 (yhdeksäs painos)
Sivuja: 363
Alkuteos: And I dont want to live this life
Suomentanut Anna Salo

Rakennus 31 (Antti Hautalehto #3)/ Christian Rönnbacka

Hurahdin alkuvuodesta Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -sarjaan niin että sarjan uusin kirjan piti käydä ostamassa e-kirjana nopeasti. Lukemista kuitenkin säästelin niinkuin suklaarasian herkullisinta konvehtia - oikeaan hetkeen jolloin tarvitaan hyvän kirjan piristävää vaikutusta. (Kyllä, kunnon dekkariin uppoutuminen voi joskus pelastaa ankean päivän!)

Sarjan kolmannessa osassa Antti törmää tapaukseen joka saa lähes raamatulliset mittapuitteet. Porvoon lähiseuduilta alkaa nimittäin ilmestyä hautoja, tosin tyhjiä sellaisia. Poliisi alkaa tutkia tapauksia vaikkei varsinaista rikosta olekaan tapahtunut - vielä. Onneksi sentään ainakin Antin yksityiselämä alkaa näyttää valoisammalta!

Rakennus 31 oli taattua laatua ja sopi loistavasti syksyn synkeyteen, pelkästään ajatus hylätystä mielisairaalasta varjoineen on jo hyytävä. Rönnbackan juonenkehittely on mainiota, hyvin aidontuntuiseen poliisin arkeen on reippaasti lisätty mielikuvituksellisia elementtejä siten että kaikki kuitenkin pysyy uskottavuuden rajoissa. Ja kun tähän lisätään kiinnostavat henkilöt ja ripaus huumoria niin pakettihan on vallan oivallinen  - tätä lisää!

Kirjan luettuani jäin pohtimaan sitä milloin tämä dekkari siirtyisi valkokankaan puolelle - Hautalehto-kirjoissa nimittäin on ainakin ainesta siihen, sillä pelkästään jo päähenkilö on herkullinen tapaus. Anttia ei taida pysäyttää edes käsikranaattikaan: ominaisuus, joka monesti vetoaa niin nais- kuin mieslukijoihinkin! Kukahan sopisi pääosan esittäjäksi, löytyykö ideoita?

Bazar, 2014
Sivuja: 233

Hitler's furies: German women in the Nazi killing fields (suom. Hitlerin raivottaret) / Wendy Lower

Wendy Lowerin kirja Hitlerin raivottarista nappasi huomioni ensimmäisen kerran Suketuksen tekstistä ja aihehan toki kiinnosti - en kai koskaan lakkaa ihmettelemästä mihin kaikkeen ihmiskunta oikein pystyy - niin hyvässä kuin pahassa.  Kuten arvata saattaa, aihe on raskas ja järkyttäväkin mutta toisaalta pidän tärkeänä myös sitä, että asiasta keskustellaan ja sitä tutkitaan. Ehkä jonain päivänä ymmärrämme paremmin.

Wendy Lowerin kirja esittelee joukon saksalaisnaisia, jotka esimerkiksi työnsä tai avioliittonsa takia päätyvät tekemään hirmutekoja toisen maailmansodan aikana. Kauhistelun ohella Lower nostaa esiin myös mielenkiintoisen näkökulman naisten itsenäistymisen kannalta, Hitlerin valtakaudella nimittäin myös naisten oikeuksia rajoitettiin; vain miehillä oli oikeus harjoittaa esimerkiksi juristin ammattia, arjalaisen naisihanteen valkyria oli kotiäiti. Kaiketi natseille työskentely tarjosi joillekin naisille myös valtaa ja vapautta miehiseen malliin?

Pidin Lowerin kirjassa naisten kohtaloiden seuraamisesta (joskin höttöinen pääni ei pystynyt ihan pysymään perässä jokaisen naisen kohdalla) ja etenkin sodan jälkipuinti osoittautui kiinnostavaksi, moni naisista vaikuttaa käyttäneen naiseuttaan hyväkseen selvitäkseen sotarikoksistaan. Itse pohdiskelin myös sitä, millainen näiden naisten elämä olisi ollut ilman natsipuoluetta - olisivatko väkivalta, viha ja kylmyys kuitenkin näkyneet, kuinka moni olisi elänyt täysin normaalia elämää? Millainen lapsuus ja nuoruus näillä naisilla oli, kuinka paljon ympäristön vaikutteet painoivat vaa'assa? Kysymyksiä heräsi, olisin mieluusti lukenut ja pohdiskellut näitä enemmänkin.

Suketuksen tavoin minäkin hiukan kummastelin sitä kuinka kirjassa kauhisteltiin sitä, kuinka juuri naiset olivat syyllistyneet moisiin kauheuksiin. Kirjassa kuvatut asiat olivat nimittäin karmeita - samantekevää oliko tekijänä mies vai nainen - äitikin!

First Mariner Books, 2013
Sivuja: 288

Hääyöaie / Sophie Kinsella

Hääyöaikeen kanssa oli käydä nolosti. Pyörähdin kirjastossa kotimatkallani ja nappasin Sophie Kinsellan Hääyöaikeen Bestseller-hyllystä arvaten että kansien välistä löytyisi kepeä ja sujuva hupsuttelu piristämään pimenevää lokakuuta. Laitoin kirjan läppärilaukun sivutaskuun, painelin kohti kotia ja unohdin koko asian. Kokonaan. Kyllä, läppärilaukku tuntui vähän painavammalta ja uutta luettavaakin kaipailin. Muistini alkoi palailla vasta kun näin Goodreadsissa juttua Kinsellan uudesta Shopaholic-kirjasta. Paniikinomaisen puolituntisen jälkeen kirja löytyi ja lukuaikaakin oli vielä viikon verran jäljellä. Huh. Nyt lukemaan.

Hääyöaie on taattu Kinsellaa. Tarinan keskiössä ovat sisarukset Lottie ja Fliss, joista ensimmäinen haluaa kovasti naimisiin poikaystävänsä Richardin kanssa ja jälkimmäinen elää läpi avioeron jälkimaininkeja. Kun kosintaa ei kuulu, päättää Lottie laittaa suhteen katkolle. Herkässä tilassa oleva nainen törmää pian ensirakkauteensa joka haluaa korjata nuoruuden virheet avioitumalla heti suuren rakkautensa kanssa. Vahingosta viisastunut Lottie kuitenkin asettaa yhden ehdon -ei seksiä ennen hääyötä. Siskoaan suojeleva Fliss yrittää estää hääyön hinnalla millä hyvänsä jotta sisar saisi virheensä tajuttuaan mitätöityään liiton. Ja siitäpä tietysti seuraa sekoilua!

Dekkariputken jälkeen oli mukava tarttua vaihteeksi chick-litiin ja sukeltaa pastellisävyisen höttöiseen maailmaan jossa realismi ei ole niin vakava juttu eikä tietynlainen ennalta-arvattavuuskaan haittaa. Onnelliset loput ovat aika jees! Suuresta kirjallisuuden kulmakivestä ei ole kyse mutta kirja oli leppeä ja jokseenkin höperille päähenkilöille nauroi mielellään ja lempeästi. Mainio välipalakirja!

"Haluatko sinä mennä ikinä naimisiin?" Kysyminen tuntuu ahdistavalta. Luulin hetki sitten olevani kihloissa. Olin päässyt maratonin loppusuoralle, katkaissut maalnauhan kädet voitonriemuisesti ilmassa... Nyt olen palannut lähtöviivalle solmimaan kengännauhojaan ja ihmettelemään pidetäänkö koko kisoja edes.

WSOY, 2014
Sivuja: 389
Alkuteos: Wedding Night
Suomentanut Aila Herronen

Dangerous women / toim. George R. R. Martin ja Gardner Dozois

En yleensä ole lyhyiden tarinoiden ystävä ja kuitenkin sorruin Audiblen alesta ostamaan itselleni George R.R. Martinin toimittaman antologian Dangerous women ajatellen että kenties lyhyet tarinat toimisivat paremmin äänikirjaformaatissa. (Ja koska olin juuri töllöttänyt HBO:n tuoreimman Game of Thrones -kauden läpi melko intensiivistä tahtia, saattaa olla että halusin pikkuisen lukea lisää Westerosista, kokoelmahan sisältää myös Martinin itsensä kirjoittaman tarinan The Princess and The Queen. Vieroitusoireita, nääs...)

Dangerous women -kokoelman tarkoituksena on esipuheen mukaan esitellä vaarallisia naisia tavallista monipuolisemmin. Aihe on mielenkiintoinen, kohtaan itsekin mielelläni särmikkäitä, fiksuja ja aitoja naisia kirjallisuudessa, latteat ja stereotypiset hahmot harvemmin kiinnostavat. Antologia kattaa 21 kertomusta genreistä, mukana on mm. historiallista fiktiota, jännitystä ja fantasiaa.

Ja sitten niihin fiiliksiin. Kamppailin tämän kirjan kanssa KAUAN - elokuun lopusta lokakuun alkuun, minulle tämä on todella poikkeuksellista. Olin toki aluksi innostunut kirjasta mutta viikkojen edetessä huomasin vältteleväni kirjaan tarttumista, kuuntelin mm. kaksi muuta äänikirjaa Vaarallisten naisten "välissä". Mikä sitten mätti? Monet kertomuksista olivat viihdyttäviä ja laadukkaita, kuuntelin niitä oikein mielelläni. Mutta sen sijaan hyppiminen tarinasta, aikakaudesta, maailmasta ja päähenkilöstä toiseen tuntui raskaalta ja tajusin olevani lukija joka haluaa uppoutua tarinaan ja sen maailmaan pidemmäksi aikaa - olen sitoutuvaa tyyppiä enkä kukasta kukkaan lentelijä!

Kuten jo sanottu, kokoelma sisälsi mainiota herkkupaloja, omiin suosikkeihini kuuluivat Joe Abercrombien Some Desperado, Jim Butcherin Bombshells, Brandon Sandersonin Shadows for Silence in the Forests of Hell ja Caroline Spectorin The Lies My Mother Told Me - kaikki tietyllä tavalla saman tyyppisiä kertomuksia, ne ovat fantasiatarinoita joissa on vauhdin ohella vähän hauskuuttakin mukana ja ennenkaikkea, niissä esiintyvät naiset ovat fiksuja, rohkeita ja periksiantamattomia, mutta eivät täydellisiä. Tykkäsin!

Valitettavasti kansien väliin mahtui muutama heikkokin tapaus, kaikista tarinoista ei myökään mielestäni välittynyt kirjan teema selkeästi, vaarallisuuden ei kai aina tarvitse tarkoittaa sitä että nainen on strippari. Martinin The Princess and The Queen oli taas hiukan työlästä kuunneltavaa sillä tarinassa on todella paljon henkilöitä ja valtataistelu tuntui jatkuvan loputtomiin - tämä olisi ehkä toiminut paremmin luettavassa muodossa.

Hodder & Stoughton, 2014
Kesto: 32 tuntia, 45min

Ps. Osallistun kirjalla Ihminen sodassa -haasteeseen, sotimista kirjassa nimittäin jo rutkasti jo Martinin tarinan ansiosta.

Kauhun ja kauneuden valtakunta (Gemma Doyle #1) / Libba Bray

Hurahdin kesällä Beauty Queensin hulvattomaan äänikirjaversioon ja yritettyäni aikani matkia mainion Miss Teksasin aksenttia, päätin että tutustun Libba Brayn muuhunkin tuotantoon ja hupsistakeikkaa, Helmetin kätköistähän löytyi jopa ihan suomennettukin teos: Kauhun ja kauneuden valtakunta. Sinne siis seuraavaksi!

Kauhun ja kauneuden valtakunnan pääosassa on 16-vuotias Gemma Doyle, jonka elämä Intiassa muuttuu tyttöjen sisäoppilaitokseen Lontoon liepeillä. Koulussa Gemma luo pikkuhiljaa uusia ystävyyssuhteita mutta koulun varjoissa on jotain hämärää ja vaarallista...

Kauhun ja kauneuden valtakunta oli sopivan kepeä ja helppo välipalakirjana luettavaksi ja suorasukainen Gemma oli kipakka mutta omalla tavallaan kiinnostava henkilö. Mutta sitten ne risut - kirja sijoittuu viktoriaaniselle aikakaudelle ja valitettavasti Brayn sankarittaret olisivat uskottavampia mikäli tarina sijoittuisi ihan reilusti nykyaikaan. En oikein usko että hienostoneitien sekaan olisi helpolla hyväksytty köyhää orpotyttöä ja itsensä viilteleminenkin tuntui kovin nykyaikaiselta. Enkä nyt taida edes aloittaa tarinan fantasia-puolesta joka ei ollut ihan omalaatuisimmasta päästä.

Mutta silti, kirja oli omalla tavallaan ihan ok. Teksti soljui mukavasti eteenpäin ja rivien väleistä kyllä tunnistin Brayn ilkikurisuuden ja halun ajaa nuorten naisten asiaa. Ahmaisin kirjan päivässä joten ihan toivottomasta tapauksesta ei ole kyse! Kauhun ja kauneuden valtakunta on itseasiassa Gemma Doyle -trilogian aloittava teos, sarjassa ovat ilmestyneet myös Rebel Angels ja The Sweet Far Thing. Saatan palata Gemman seuraan jonain heikkona hetkenäni mikäli lukupinoni osoittaa ehtymisen merkkejä...

Tom näyttää siltä, että huuliltaan puuttuu piippu, kun hän sanoo: "Jokainen mies haluaa naisen, joka helpottaa hänen elämäänsä kaiken tavoin. Naisen on oltava viehättävä, tyylikkäästi pukeutunut, taitava musikantti, hän täytyy osata maalata sieviä kuvia ja hänen täytyy tietää, miten taloutta hoidetaan. Ennen kaikkea naisen täytyy suojella miehensä mainetta, eikä hän saa missään nimessä herättää huomiota omalla persoonallaan."

WSOY, 2007
Sivuja: 360
Alkuteos: The Great and Terrible Beauty
Suomentanut Laura Honkasalo

Luksuselämää (Stockholm noir #3) / Jens Lapidus

"Ei makeaa mahan täydeltä", tapasi mummini varoitella ahnehtimisesta. Jotkin (pahat) tavat näyttävät kulkevan mukanani aina aikuisuuteen saakka, huomaan nimittäin ahnehtivani luettavaa. Hurahdin viime kuussa Jens Lapiduksen tyylikkäisiin dekkareihin ja sittenhän ne piti lukea kaikki. Heti. Ei hyvä. Luksuselämänkin vielä lainasin mutta sen kohdalla alkoikin tahti hiipua. Ja ei, vika ei ole Jens Lapiduksessa vaan minussa, olen ahminut kerralla liikaa gangsterikirjoja.

Luksuselämää jatkaa Stockholm noir -sarjan aiempien kirjojen (Rahalla saa, Siisti kosto) asetelmista, mukana on monta edellisistä kirjoista tuttua henkilöä kuten Jorge, JW, Mahmoud ja poliisissa toimiva Hägerström. Kaava on jo tuttu, tarinaa kuljetetaan eteenpäin useamman kertojen kautta ja uutena hahmona Luksuselämässä esitellään Natalie, rikospomo Radovanin tytär ja perijätär. Kun Tukholman alamaailmassa kuohuu, onko enää turvassa?

Edellisten osien tapaan Luksuselämää oli samaan aikaan tyylikäs ja rujo, rankkakin kokonaisuus, jossa alamaailman kimaltavat ja synkät puolet kilpailevat. Lapidus on luonut kirjoihinsa mielenkiintoisia henkilöitä, joskin esim. Hägerström, rikas ja hienosukuinen poliisi, on ehkä sittenkin vähän epäuskottava. On mukavaa huomata että uusimmissa kirjoissa on jo naisiakin mukana päähenkilöinä ja Natalie Kranjic olikin yksi kirjan mielenkiintoisimmista tapauksista kehityskaarensa ansiosta.

Täytyy sanoa että kisaväsymyksestäni huolimatta ihailen tapaa jolla Lapidus kursi trilogiansa yhteen, yhdessä nämä itsenäiset teokset muodostavat kuitenkin selkeän kokonaisuuden ja ympyrä todella sulkeutuu. Mutta olin myös oudosti helpottunut voidessani vihdoinkin sanoa hyvästit Jorgelle ja kumppaneille, liika taitaa sittenkin olla liikaa. Mafiakuviot ja samat tyypit alkoivat vain kyllästyttää, mieli olisikin tehnyt lukea jotain ihan erilaista - vaikka fantasiaa! Olisi pitänyt olla fiksumpi ja säännöstellä herkkuja ahmimisen sijaan!

"Kaikki idiootit vain puhuivat koko ajan miten helppoa oli hankkia käteistä. Miten helppoa oli päästä varoihin. Mutta kriminaalielämä oli yhtä vaikeaa kuin tavallinen työkin. Tai vaikeampaa. Siitä sai vielä varmemmin päänsärkyä ja vatsahaavan.
Yksinkertaisia keinoja ei ollut. Ei laveita teitä. Ei luksuselämää.
Kaikki oli valhetta.
Kaikki meni vituiksi.
Kaikki kusettivat häntä kerta toisensa jälkeen.
Hän katsoi ulos: tuuli huojutti puita.
Hänen päässään: MYRSKY."

Like, 2011
Alkuteos: Livet deluxe - Stockholm noir III
Sivuja: 480
Suomentanut Jaana Nikula

Cavakuningas (Wine Crime #2)/ Kåre Halldén

Viime vuonna tutustuin Wine Crime -dekkarisarjan aloitukseen, Samppanjaruhtinaaseen ja kirjan tyylikkään leppoisa tunnelma yhdistettyinä hyytävään murhaan teki vaikutuksen. Sarjalle on ilmestynyt jatkoa Cavakuninkaan muodossa ja luonnollisestikin oli ihan pakko tehdä pieni lukumatka Espanjan cava-seuduille.

Cavakuninkaan pääosissa ovat edellisestä kirjasta tutut Harald ja Isabelle. Pariskunta on Ranskan tapahtumien jälkeen muuttanut Espanjaan jossa Isabelle on aloittamassa omaa cava-tuotantoa ja sitten alkaakin tietysti tapahtua - Isabellen ystävä, vanhaan cava-sukuun kuuluva Dolores, löytyy kuolleena ja satoja vuosia vanha korkkitammi tuhoutuu...

Samppanjaruhtinaan tavoin myös Cavakuningas on ytimeltään tyylikäs ja mukavan vaivaton dekkari, jossa on myös oma hyytävä elementtinsä joka oudosti tuo mieleeni Ilkka Remeksen kirjat (olettaen että cavaa tuotettaisiin Suomessa ja venäläiset yrittäisivät sabotoida toimintaa). Pakko todet että ainakin minusta pelottavimpia ovat asiat, jotka voisivat olla myös totta.

Viihdyin kirjan parissa mukavasti, tosin on pakko tunnustaa että varsinkin takaumissa (tarina nyös seuraa kahden cavan tuottajasuvun vaiheita) olin jatkuvasti vähällä mennä Canalsien ja Blancien välillä sekaisin eivätkä sukujen kilpailun vaiheetkaan nyt olleet siitä kiinnostavimmasta päästä. Keitos olisi siis ehkä tarvinnut hiukan lisää jotakin maustetta. Ehkä seuraavassa kirjassa kaava on jo kasassa?

"Pallo oli pantu pyörimään, joten hän sai olla tyytyväinen siihen, mitä oli saanut tänään aikaan. Jos hän pitäisi päänsä kylmänä, pelaisi korttinsa oikein ja luottaisi vaistoonsa, suunnitelma toimisi. Oli vain ajan kysymys, milloin ranskalainen pahanilmanlintu joutuisi räpistelemään karkuun. Eikä millään muulla loppujen lopuksi ollut väliä."

Tammi, 2014
Sivuja: 452
Alkuteos: Cavakungen
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom

Helsinki Noir / James Thompson (toim.)

Olen viime aikoina urakoinut Stockholm noirin parissa joten kuten Likeltä tarjottiin luettavaksi Helsinki Noir-antologiaa, tuumasin että mikä ettei. Vaikka lyhyet tarinat eivät normaalisti ole minun juttuni, oli mukana niin kovia nimiä (mm. Pekka Hiltunen, Karo Hämäläinen, Jarkko Sipilä, Leena Lehtonlainen!) että päätin hiukan venyttää mukavuusalueeni rajoja.

Helsinki Noir esittelee kotikaupunkini synkeänä ja kohtalokkaan puolen. Ihmiskohtalot ovat
kylmääviä, surullisia ja traagisiakin, vahvat pärjäävät ja heikot sortuvat ja aiheet ovat yhtä moninaisia kuin kaupunki asukkaineen, mukana on valehtelijoita ja viettelijöitä, laitapuolen kulkijoita, vaarallisia petoja ja arkisia perhepainajaisia. Helsingin synkkiä katuja tallaavat myös monet kirjasarjoista tutut henkilöt, kuten Kari Takamäki ja Hilja Ilveskero.

Pidin James Thompsonin tavasta koota tarinat yhteen: kirja alkaa hyytävän tyylikkäästi Pekka Hiltusen Jenkemillä joka imaisee lukijan heti mukaana. (Jenkem taitaa olla yksi suosikeistani Helsinki Noirissa - tätä lisää!) ja vastaavasti Tuomas Liuksen Rautatieasema tarjoilee vähintäänkin yhtä komean ja karmean lopetuksen teokselle. Myös Thompsonin oma teksti Ain käsi on tiukkaa tavaraa eikä Jarkko Sipilän joulutarinakaan ole yhtään hullumpi kaikessa synkkyydessään.

Luettuani kirjan olin hiukan hämmentynyt - olenhan usein (mm. täällä) sanonut että lyhyet tarinat eivät ole minun juttuni. Tämä kokoelma kuitenkin upposi minuun yllättävän mukavasti, ahmaisin sen muutamassa päivässä ja pidin lukemastani. Ehkä oman mukavuusalueen rajojen venyttäminen alkaa tehota tai sitten tässä kokoelmassa oli paljon minun tyylistäni tekstiä. Molempi parempi?

(Pekka Hiltunen: Jenkem)"Lentäkää, repikää, pojat, hypätkää autojen päälle. Pienet piruni, viiltäkää näiden talojen rikkaiden ihmisten elämään jälkenne. Vetäkää autojen kylkeen merkit, jotka saavat keski-ikäiset menestyvät älykääpiöt itkemään. Aamun koittaessa tällä kadull seisoo rivissä miehiä, jotka itkevät autojaan.
Minun poikani kiljuvat. Onko mitään kauniimpaa kuin nuori käheä aivoton huuto.
Yö kuulee kuinka me tulemme."

PS. Helsinki Noir on esillä myös Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina 26.10 klo 15:00, haastateltavina ovat Antti Tuomainen, Leena Lehtolainen ja Karo Hämäläinen. Kannattaa käydä kuuntelemassa!

Myös lauantain 25.10 ohjelmassa on saman henkistä ohjelmaa: kiinnostuneille vinkiksi klo 17:00 alkava Murhapaikkana stadi, jossa kerrotaan miksi Helsinki on murhapaikoista paras. Haastateltavina Staffan Bruun, Outi Pakkanen ja Jarkko Sipilä. Kuulostaa hyvältä!

Like, 2014
Sivuja: 319
Saatu arvostelukappaleena

Paperilla ja valkokankaalla: Gone Girl

Gillian Flynn putkahti elämääni muutama vuosi takaperin törmättyäni sattumalta Gone girliin Sharp Objectsin ja Dark Placesesin, joka lopulta nousi suosikikseni kirjakolmikosta (myös tästä kirjasta on tekeillä elokuva, jossa mukana on mm. Mad Menista tuttu, upea Christina Richards - tämäkin on varmaan ihan pakko nähdä!). Kirjaan pohjautuva elokuva luonnollisesti kiinnosti ja eilen hurautimme herra Norkun kanssa alkavan viikonlopun kunniaksi teatteriin. (Kiitos SF Film Finlandille lipuista!)
Helmetin Overdrive-kirjastossa. Muistan kääntäneeni e-kirjan sivuja lähes maanisesti, Flynn vei minua kuin pässiä narussa. Pidin Flynnin kierosta ja synkästä tyylistä ja päädyin myöhemmin lukemaan myös

Nick Dunnen (Ben Affleck) painajainen alkaa kun hänen vaimonsa Amy(Rosamund Pike) katoaa parin viidennen hääpäivän aamuna. Poliisi epäilee rikosta ja pian kaikkien katseet kääntyvätkin Nickiin. David Fincherin ohjaamassa elokuvassa keskitytään Amyn katoamisen ohella, myös mediapelin ja nykyajan avioliittojen ruodintaan. Synkkien sävyjen ohella Gone girlistä löytyy myös synkkiä mustan huumorin palasia, kuten Gillian Flynnin kirjaan perustuvalta elokuvalta voisi odottaakin.

Tykättiinkö? Kyllä ja ei. Uskoisin että ison osa elokuvan voimaa ovat sen juonen käänteet ja kun tarina on entuudestaan tuttu, ei yllätyksellisyydestä pääse niin voimakkaasti nauttimaan. Sanoisin kuitenkin elokuvan tavoittavan kirjan tunnelman oivallisesti ja ratkaisut ovat tyylikkäitä. Herra Norkun makuun tämän tyyppinen synkkyys ei yleensä ole ja hän kritisoikin elokuvan ikäviä henkilöhahmoja. Totta tuokin, hyviä tyyppejä ei tässä elokuvassa juuri ole. (Oma suosikkini taisi olla Kim Dickensin esittämä etsivä Rhonda Boney.) Emme siis suosittele tätä kirkassilmäisille romantikoille vaan synkän säröisyyden ja musta huumorin ystäville!

Katsoitteko, pidittekö?

The Maze Runner (The Maze Runner #1) / James Dashner

The Maze Runner on taas yksi Overdrive-kokoelmasta tekemistäni pongauksista. Kirjan alkuasetelma: oudossa paikassa vankina olevat pojat ja yöksi sulkeutuvat vaarallinen labyrintti kuulostivat siinä määrin uteliaisuutta kutittelevilta että pakko oli lainata. Ja kun tajusin että kirjaan pohjautuva elokuvakin oli tuloillaan, ajattelin että voisi olla vähintäänkin kiinnostavaa tutkia mikä teoksessa Hollywoodia kiehtoo. (Ja oikeasti, minähän luen ihan mitä sattuu, ilman sen kummempaa syytä. Luen koska voin. )

The Maze Runnerin päähenkilö on Thomas, joka kirjan alussa putkahtaa muistinsa menettäneenä Gladeksi kutsuttuun paikkaan. Kukaan yhteisöön kuuluvista pojista ei muista menneisyyttään, kaikki ovat saapunut erikoiseen vankilaan samalla tavalla. Asuinaluetta ympäröi valtava - ja vaarallinen - labyrintti, johon pojat lähettävät aamuisin juoksijoita etsimään ulospääsyä. Juoksijan on oltava vahva ja nopea sillä ovet labyrinttiin sulkeutuvat yöksi ja yö labyrintissä taas tarkoittaa varmaa kuolemaa.

The Maze Runner oli äänikirjana mukavaa luettavaa, Mark Deakins suoriutui tehtävästään mukavasti ja kirjassa oli mukavasti tempoa myös väsynyttä liikkujaa piristämään, jouduinpa pariin otteeseen hieman pidentämään lenkkiänikin kun kirja oli niin jännittävässä paikassa etten millään raaskinut jättää tarinaa kesken. Näin lukeminen voi kasvattaa kuntoa, on vain kuunneltava riittävän koukuttavia kirjoja!

The Maze Runner on (jälleen yhden) trilogian ensimmäinen teos, muut sarjassa ilmestyneet teokset ovat The Scorch Trials ja The Death Cure ja kaikki ovat lainattavissa OverDrivestä äänikirjoina - mainiota! Ja kuten sanottu, kirjaan pohjautuva elokuvakin on saamassa Suomen ensi-iltansa ihan näillä näppäimillä (24.10) , mutta elokuvan trailer spoilaa kuitenkin kirjan tapahtumia jossain määrin joten jokainen katsokoon sen omalla riskillään. Lukekaan sen sijaan vaikka Linnean mietteitä kirjasta!

Listening Library, 2009
Kesto: 10h 50min
Lukija Mark Deakins

Kaunis kuulas syyskuu

Syyskuu on lempparikuukauteni ja tänä vuonna meitä hellittiinkin upeilla kuulailla syyspäivillä - tätä lisää! Paljon on tullut puuhattua, elämää on ollut kirjojen ulkopuolellakin. Saavutin vuoden fillarointitavoitteeni, juhlin hääpäivääni, tuijottelin superkuuta, kehittelin pihlajanmarjateereseptejä ja menin metsään. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Lukeakin ehdin mutta kirjoittamisen kanssa on tehnyt tiukempaa - kauniita päiviä ei vain haluaisi kuluttaa koneen ääressä. Tilanne luultavasti korjaantuu ihan itsestään viimeistään marraskuussa - valitettavasti.

Syyskuun luetut

Syyskuuta dominoivat pohjoismaiset kirjailijat, hurahdin mm. Jens Lapiduksen tuotantoon jota tuli kuukauden aikana ahmittua useammankin kirjan verran. Taisin aiheuttaa itselleni Stockholm noirin suhteen pienoisen ähkyn - se viimeinen trilogian kirja ei nimittäin oikein tahdo upota ja vika ei kyllä ole kirjassa!

Luettuja sivuja kertyi syyskuun aikana 5882 ja yhden äänikirjankin sain kuunneltua. Lukemisen suhteen kuukausi oli mainio, takana on taas monta hyvää lukuhetkeä. Kuukauden TOP3:ssa on ehdottomasti Mikko-Pekka Heikkisen vinkeä Jääräpää (ihanaa murretta!), Henrik Fexeuksen nokkela Valtapeli ja Raija Orasen tyylikäs Aurora.

• Kaikkien aikojen tarina / Jussi Siirilä
• Aurora / Raija Oranen
• Koskinen ja raadonsyöjä / Seppo Jokinen
• Kaikki oikein / Anna-Leena Härkönen
• Valtapeli: Vaikuttamisen jalo taito / Henrik Fexeus
• Siisti kosto (Stockholm Noir #2) / Jens Lapidus
• Dad is fat / Jim Gaffigan
• Yksinäiset / Håkan Nesser
• Pretty girl-13 / Liz Coley
• The Shoemaker's Wife / Adriana Trigiani
• Sunnuntaina Manhattanilla / Heli Vaaranen
• Kuusi kohtausta Sadusta / Leena Lehtolainen
• Rahalla saa (Stockholm Noir #1) / Jens Lapidus
• Paperilla ja valkokankaalla: Jos vielä jään / Gayle Forman
• Kävele Naiselle Ammatti ja Tehtaan tytöt: Unelmia muuttuvassa Kiinassa / Leslie T. Chang
• VIP-huone / Jens Lapidus
• Jääräpää / Mikko-Pekka Heikkinen

Haasteiden tilanne

Väärin luettu - tässäkin kuussa.

Entäs ensi kuussa?

Lokakuu on kirjakuu - olen jo pikkuisen alkanut sommitella tärppilistaa Helsingin kirjamessuja varten. (Vinkkivinkki: syyskuun lukulistalla esiintyneistä kirjailijoista ainakin Heli Vaaranen ja Henrik Fexeus esiintyvät messuilla!)

Olen tahkonnut myös luvattoman kauan erään äänikirjan parissa ja toivon hartaasti että lokakuussa saisin vihdoinkin laittaa tuon kirjan kannet kiinni. Dangerous womenissa ei ehkä sinällään ole mitään vikaa mutta viimeistään tämä todistanee että lyhyet kertomukset eivät vain ole minun juttuni.