Xinran on kiinalainen toimittaja, joka alkoi 1970-luvun loppupuolella pitää ns. naisten tuntia radiossa, jossa naiset saivat kertoa tarinansa. Kirja lähti liikkeelle näistä tarinoista. Xinran kohtasi lesboja, kuuli tarinoita naisista, jotka ovat joutuneet rakkaastaan eroon kulttuurivallankumouksessa, naisista, jotka puolue oli määrännyt naimisiin, yksinkertaisissa oloissa elävistä naisista, joilla ei ole rahaa edes vaatteisiin kaikille tyttärilleen.
Ajattelin ennen kirjan kertovan nimenomaan Kiinasta, mutta lukemisen jälkeen aloin miettiä tarkemmin. Pelkään pahoin että maailmasta löytyy monta muutakin kolkkaa jossa ei ole hyvä olla nainen. Ei ainakaan köyhempi tai kouluttamaton nainen. Tässäkin mielessä on todella lottovoitto syntyä Suomeen. Toivon silti että Kiinassa, ja muuallakin maailmassa, oltaisiin kirjan julkaisemisen jälkeen tehty edistystä asioiden suhteen.
(Eräs kirjan naisista kertoo kokemuksistaan lapsena kulttuurivallankumouksen jaloissa. Punakaartilaiset ovat juuri pidättäneet perheen isän ja polttaneet kirjat, perinnehuonekalut, lelut..)"Tulen kajossa luokseni käveli tyttö, jonka käsivarren ympärillä oli punainen nauha. Hänellä oli kädessään isot sakset. Hän tarttui letteihini ja sanoi: "Sinulla on pikkuporvarillinen hiustyyli."Kirjasta lisää: Kuuttaren lukupäiväkirja sekä Xinranin englanninkielisiltä kotisivuilta.
Ennen kuin olin ehtinyt tajuta, mistä hän oikein puhui, hän oli napsaissut lettini poikki ja viskannut ne tuleen. Seisoin silmät selällään ja katsoin mykkänä, kuinka palmikkoni ja sievät rusettini paloivat poroksi. Punakaartilaisten ollessa lähdössä lettini poikki leikannut tyttö sanoi: "Muistakin, ettet tästä lähtien saa sitoa hiuksiasi lettinauhoilla. Vain imperialistit pitävät sellaisia!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti