Allan ja Barbara Pease ovat aviopari, joka on kirjoittanut kirjan myös parisuhteen toimivuutta ajatellen. Jos ymmärtäisimme toistemme eroja, voisimme ehkä suhtautua asioihin ymmärtäväisemmin, välttää muutaman sudenkuopan ja riidan. Kokeilemisen arvoinen ajatus! Luettuani kirjan aloinkin ymmärtää paremmin sitä, miksi mieheni ei usko minun voivan käsitellä valokuvia, keskustella ja katsella telkkaria samaan aikaan. Putkiaivo-parkani, eihän hän siihen pystykään. ;-)
Kirja on paitsi kiinnostavaa, myös hauskaa luettavaa ja se kiinnosti myös miestäni, joka säännöllisin väliajoin halusi kuulla uusia tietoja aivoistaan. Kirjassa on mm. testi, jonka avulla voi selvittää omistaako maskuliiniset vai feminiiniset aivot. Niin ikään seksi ja homoseksuaalisuus ovat saaneet omat lukunsa. Kokonaisuus on kiinnostava ja lukisin mielelläni lisääkin asiasta, joskin asioiden yksinkertaistaminen ja yleistäminen joskus jopa hiukan haittasi. Joihin kirjan teemoihin, kuten koulutukseen, olisin halunnut pureutua enemmänkin, mutta ymmärrän toisaalta että tavoitteena on ollut kepeys ja kansantajuisuus.
Kirjaan oli poimittu nippu kiinnostavia faktoja, jotka kieltämättä kutkuttivat. Oli esimerkiksi kiinnostavaa kuulla että nainen käyttää päivän aikana yli 20 000 viestintäyksikköä (sanoja, eleitä, äännähdyksiä) kun taas mies päivittäiset viestintäyksiköt jäävät n. 7000. Tämä selittänee sitä, miksi naisella saattaa olla iltaisin vielä paljon juteltavaa mutta miehestä saa irti vain muutaman murahduksen. Niin ikään ihmettelin kovasti sitä että esimerkiksi puhuessa naisilla ja miehillä aktivoituvat aivan eri kohdat aivoissa. Ehkä miehet tosiaan ovat Marsista, naiset Venuksesta...
"Koska pesänpuolustajien tehtävä oli turvata perheensä eloonjääminen, heidän oli pystyttävä huomaamaan jälkeläistensä käyttäytymisen pienet muutokset, jotka saattoivat olla merkkejä kivusta, nälästä, vammoista, aggressiosta tai masennuksesta. Ruoanhankkijoina toimvat miehet eivät koskaan viettäneet tarpeeksi aikaa luolassa oppiakseen lukemaan sanattomia viestejä tai inhimillisen vuorovaikutuksen keinoja. Neuropsykologian professori Ruben Gur Pennsylvanian yliopistosta on osoittanut aivokuvausmenetelmillä, että kun miehen aivot ovat lepotilassa, vähintään 70% niiden sähköisestä toiminnasta on kytkeytynyt pois. Naisten aivojen aktivaatiotaso samassa tilassa on 90%, mikä osoittaa naisten jatkuvasti vastaanottavan ja analysoivan ympäristöstä tulevia tietoja."Tammi, 2001
Sivuja: 325
Alkuteos: Why men dont listen & women cant read maps
Nyt mua jäi vaivaamaan, että miksi naiset ei osaa lukea karttaa? Tai siis että mikä naisten aivoissa yrittää harata vastaan. :) mulla taitaa olla miehinen kartanlukulohko, kun luen niitä sujuvasti.
VastaaPoistaJos en ihan puppua puhu, niin kyse on siitä että miehet hahmottavat avaruudellisia asioita paremmin eli osaavat esimerkiksi laittaa sen kartan oikeinpäin tai tehdä taskuparkin. Naisillakin on näitä taitoja, joillakin enemmän, toisilla vähemmän, mutta kirjassa olleiden tutkimusten mukaan ero näyttäisi kuitenkin aika selvältä. Minäkin meinasin ensin jurputtaa osaavani lukea karttaa, mutta tajusin että oikeasti käytänkin avukseni näkömuistia ja erilaisia maamerkkejä asiassa - ja tämä tapa kuulemma on naisilla yleisempää.
PoistaTämä oli aika kiva kirja lukea, riittävän kevyt mutta mutta asiaakin kuitenkin piisasi. Sen verran tykkäsin että pistin työkaverillekin luettavaksi.
Kiitos Norkku, tämä menee selvästi lukulistalle! Tällaisilla faktoilla tai "faktoilla" saa helposti huvitettua lukiolaisia ja miksei yläastelaisiakin biologian tunneilla. :))
VastaaPoistaKyllä vaan, nämä faktat upposivat mainiosti tälläiseen vähän lukiolaista vanhempaankin. :D
PoistaKiitos Norkku, tämä sujahti heti luettavien listalle :D
VastaaPoistaHö, minä olen todella taitava lukemaan karttaa! Minun vain tarvitsee kääntä se "oikein päin", eli ei pohjoinen ylhäällä vaan menosuunta ylhäällä. Sympatiseeraan täysin Joey'a siinä Frendien Lontoo -jaksossa, kun hän asetti kartan maahan ja meni sen päälle seisomaan, jotta tietäisi missä on ja mihin suuntaan menee :D Miestäkin aina naurattaa minun kartan pyörittely...
Meillä mun kartanlukutaidoille ei naureta koska ilmeisesti miesihmiseni ovat vielä huonommin suunnistavaa porukkaa. Mutta sitten kun suunnistetaan maamerkkien perusteella meikäläinen on ässä!
PoistaTämä kartta-asia ei taida olla kirjan tärkein juttu, mutta sanonpa kuitenkin, että meilläkin minä olen se, joka osaa lukea karttaa. En edes käännä sitä edessäni, vaan päässäni. No, kirja vaikutti joka tapauksessa lukemisen arvoiselta.
VastaaPoistaMielenkiintoista, mutta yksilöitähän me toki olemmekin. Kirjassa oli muuten pieni testi, jonka avulla sai selvittää omasiko miehiset vai naiselliset aivot - tätä oli hauska veivata miehen kanssa illalla. :D
PoistaEhkä tämä selittää sen, että mies ei meinaa millään oppia mitä lajia rahkaa kaupasta pitäisi tuoda... ei raasu kerää automaattisesti tietoa joka kerta kun avaa jääkaapin. Ja minä voin tunnustaa, että luen karttoja äärimmäisen huonosti. Navigaattorilla mennään.... :-)
VastaaPoistaEhkä tätä voisi harkita, vaikka se Mars-Venus -blaah aikoinaan tuntui täyttäneen mies-nainen -kirjojen kiintiön ikuisiksi ajoiksi. Se oli kirjoitettu niin ärsyttävästi, että aidonkin oloiset oivallukset hajosivat hötöksi.
Olen itse ihmetellyt sitä miten ne silmälasit aina voivatkin olla kadoksissa... Mutta metsästäjän havainnointikyky ei ilmeisesti yllä näihin pieniin yksityiskohtiin, kun taas luolan kotihengetär kyllä muistaa mistä mikäkäkin löytyy. :D
PoistaMinä en ole Mars-Venus -kirjoja lukenutkaan, tosin en ilmeisesti ole missannut mitään.