Siltä varalta ettei tarina ole kaikille ennestään tuttu, kerrataan lyhyesti... Kirja kertoo itävaltalaisesta Trappin perheestä joista kirjan aikana muovautuu tunnettu kuoro joka konsertoi ympäri maailmaa. Tarinan päähenkilönä on Maria Augusta, nuori nunnan vakaumusta miettivä orpotyttö. Noviisiaikanaan Maria Augusta kuitenkin lähetetään paroni von Trappin perheeseen auttamaan tämän kuuden lapsen hoitamisessa. Maria Augustan myötä perheeseen palaavat ilo ja musiikki ja lopulta paroni avioituukin Marian kanssa. Perheen onnea kuitenkin varjostaa natsien valtaannousu ja sodan kynnyksellä, vuonna 1938, perhe pakenee Yhdysvaltoihin.
Maria Augusta tuntuu tekstinsä kautta juuri sellaiselta, jollaiseksi olenkin hänet kuvitellut. Hän on hivenen poikamainen, käytännöllinen, iloinen ja lapsiaan rakastava. Tietty maaläheisyys ja vaatimattomuus näkyykin tekstissä mukavasti. Kirja on viehättävä ja viaton tarina, ilman suuria säröjä tai tunteenpurkauksia ja se tuntuu jollakin lailla aidolta kun kyseessä on tämän ajan ja kulttuurin edustaja. En oikeastaan osaa kuvitellakaan Maria Augustaa paronin kanssa vaihdetuista suudelmista tai vaikkapa niistä peloista joita he epäilemättä ovat tunteneet paetessaan maasta tai aloittaessaan elämäänsä Yhdysvalloissa. Vaikka rivien väleistä voikin lukea suuresta tuskasta, on Maria Augusta selviytyjä. Hän ei valita vanhoista puvuistaan tai 10 lapsisen katraan kanssa elämä epäilemättä on joskus ollut ... vauhdikasta. Koska Maria Augusta säilyttää tietynlaisen etäisyyden lukijaansa, jäävät myös perheen muut henkilökuvat melko ohuiksi. Tästä syystä esimerkiksi perheen lapset tuntuvat vain vilahtavat kirjassa ja huomasinkin että mm. heidän nimiensä muistaminen osoittautui lähes mahdottomaksi tehtäväksi minulle.
Kirja toimii myös ajankuvana, varsinkin teoksen alkupuolella Maria kuvaakin melko laajasti mm. paikallisia joulun- ja pääsiäisenviettotapoja. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja viattomuudessaan Trappin perheen tarina herätti minussa jonkinlaisen nostalgian tunteen.
"Jonakin päivänä on hyvin mielenkiintoista seurata elämämme kuvioita, kun se on levitetty eteemme kuin jokin kaunis kudos. Niin kauan kuin me elämme täällä, me näemme vain kudoksen nurjan puolen eikä kuvio oikullisesti polveilevine lankoineen näytä useinkaan kovin järkevältä. Mutta jonakin päivänä me kuitenkin ymmärrämme sen."WSOY, 1998
Sivuja: 379
Alkuteos: The Story of the Trapp Family Singers
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Itävalta
So American: Immigrant background, osavaltio Vermont
Minä luin tämän joskus kouluikäisenä ja onhan tämä suloinen, vaikkakin siloiteltu tarina. Kaikki ei varmaan tosiaankaan ollut niin idyllistä kun kirjassa kuvattiin (kaikki ne ääneenluku- ja käsityöhetket takkatulen loisteessa), mutta toki ymmärrettävää, että Mrs. Trapp on halunnut kertoa tarinan näin.
VastaaPoistaYmmärrän toki sen, että tarina on siloiteltu, varsinkin kun muistaa Maria Augustan hengellisyyden ja ajan yleensäkin. Tarinana tämä oli silti oikein herttainen ja tavallaan oikein sopivakin. En tiedä olisinko halunnutkaan yhdistää Trappin perhettä vaikkapa seksi- tai väkivaltakuvauksiin. :D
PoistaMinäkin luin tämän joskus nuorempana ja pidin tosi paljon. Elokuvakin on ihana, ja ne maisemat -oih! Olen matksutellut paljon Keski-Euroopassa ja viime kesänä pääsin käymään elokuvan kuvauspaikoilla joten olen kova SoM-fani ;). Tuo alppifanius on tarttunut minuun isästäni, joka ei paljon kirjoja lue mutta sain hänet viikko sitten aloittamaan juuri tämän kirjan ;D.
VastaaPoistaOoh, ne maisemat ovat tosiaan upeita ja kuvauspaikalla käynti on varmaan tuonut kyllä uusia ulottuvuuksia tarinaan!
PoistaHeti alkoi soida Sound of Musicin laulut päässä... :D Elokuvahan on siis aivan ihana, pitäisikin katsoa se taas pitkästä aikaa. Kirja kuulostaa ehkä hieman liian pliisulta minun makuuni, mutta en tyrmää ajatusta sen lukemisesta joskus, mahdollisesti. :)
VastaaPoistaNo Edelweiss vain sinnekin! Tarina on vähän pliisu, se tarttui mukaani vähän niin kuin herätelainauksena, koska ajattelin että tarina ihanan elokuvan takana voisi kiinnostaa.
PoistaHih, montakohan kertaa olen nähnyt leffan? Ja laulut osaan varmasti ulkoa, meillä oli Sound of Music -kasetti (siis kasetti, oi niitä aikoja!;))
VastaaPoistaKirjaa en ole kai koskaan nähnytkään, mutta joskus nostalgiankaipuussa voisin lukea tämän. Kiitos vinkistä!
Ollos hyvä! Minulle Sound of Music on jonkinlainen lapsuusleffa ja vielä sellainen, jonka yhdistän pääsiäiseen. Liekö niin että tätä on pääsiäispyhinä katseltu telkusta tai videolta? Ja Do-re-mi:ta tietysti laulettiin koulussa... Nostalgiapläjäys siis!
PoistaNostalgiapläjäys on oikein! Minäkin olen lukenut tämän varhaisteininä. Tosin muistelen, että hämmästyin siitä miten paljon kirja erosi tunnelmaltaan elokuvasta - ja samaten kiinnitin huomiota siihen, että lapset ovat aika vähän esillä (minua olisivat tietysti kiinnostaneet enemmän!).
VastaaPoistaSelvästi mieleenpainuva tarina kuitenkin, kun siitä heti herää näin vahva mielikuva vuosien jälkeenkin.
Minua olisivat ehkä vieläkin kiinnostaneet lapset enemmän kuin mitä Maria Augusta kertoo, mutta tietysti tämä on ensisijassa hänen tarinansa.
PoistaGooggeli muuten kertoi mielenkiintoisia ja ei-niin siloiteltuja asioita Trappeista. Ilmeisesti Trappin perheen lapset eivät olleet niin innoissaan elokuvasta, sillä kapteenin ja Marian luonteet oli "vaihdettu". Kapteeni kuulemma oli lempeä kun taas Maria oli kovinkin temperamenttinen ja piti perhettä kovan kurin alla, mm. Agathe ei päässyt käymään yksin kaupassa kuin vasta 40-vuotiaana. Marian kuoleman jälkeen perhe on riidellyt vuosia ihan oikeudessa saakka. - Näistä aineksistahan syntyisi ihan erilainen kirja/elokuva, valitettavasti.