Kirottu Istanbul on kahden suvun tarina, mutta samalla se kertoo kaunista ja rumaa, monimutkaista ja kiehtovaa tarinaa. Kirjan keskiössä on kaksi nuorta tyttöä, turkkilainen Asya ja amerikanarmenialainen Armanoush. Asya on kasvanut isättömänä perheen naisten ylitsevuotavassa huomassa räväkän Zeliha-äidin tultua raskaaksi 19-vuotiaana. Asya itse on vihainen ja kipakka luonne, joka rakastaa Johnny Cashia. Armanoush taas on Asyan Amerikkaan kirousta paenneen enon, Mustafan, tytärpuoli. Hän on kiinnostunut armenialaisista sukujuuristaan ja päättää matkustaa isäpuolensa perheen luokse tutkimaan sukunsa historiaa.
Kirja on hetkittäin suorastaan hengästyttävä ja melkeinpä liiankin runsas ja rönsyilevä, varsinkin kirjan alkupuolella mietin oliko kaikki tämä ihan tarpeellista vai olisiko vaikkapa henkilögalleriasta voitu tipauttaa pois vaikkapa jokunen täti tai hautaustoimiston autonkuljettaja? Ensimmäiset 200 sivua ihmettelinkin kuulemiani kehuja, mutta joskus sitkeys palkitaan. Puolivälin tienoilla minäkin aloin ymmärtää Istanbulin viehätystä. Kirjassaan Shafak käsittelee mm. vuonna 1915 tapahtunutta armenialaisten kansanmurhaa, joka ilmeisesti on vieläkin arka paikka turkkilaisille. Hän nimittäin sai kirjansa johdosta syytteen turkkilaisuuden halventamisesta, syyte tosin sittemmin kumottin.
"Elämä on kaikkea muuta kuin sattumaa, vaikka toisinaan tarvitaan jinni sen käsittämiseen."Paitsi historiallisista näkökulmista, kirja on myös kiinnostava kuvaus kulttuurista, joka on melko vieras minulle. Kirotun Istanbulin myötä koin kuitenkin jinnit, ruokalajit, äänet, koko sen ihanan sekamelskan joka Istanbul varmasti on. En aivan varauksettomasti Kirottuun Istanbuliin kuitenkaan rakastunut, mutta pidin siitä sen verran että saattaisin hyvinkin lukea toisenkin kirjailijan teoksen, vaikkapa Rakkauden aikakirjan.
"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä.Gummerus, 2012
Istanbulissa on jo aamu."
Sivuja: 498
Alkuteos: The bastard of Istanbul
Kirjasta lisää: Kirjavinkit, Järjellä ja tunteella, Kirjava kammari, Kirjakirppu, Mari A:n kirjablogi, Lukutuulia, Leena Lumi
Kirjallinen maailmanvalloitus & Ikkunat auki Eurooppaan: Turkki
Mäkin luen tätä juuri!
VastaaPoistaSisältö on tosi mielenkiintoinen, mutta lörpöttelevä kirjoitustyyli ei kamalasti miellytä.
Minun oli aika vaikea päästä kirjaan kiinni ensimmäisen puoliskon ajan, kun tarina poukkoili niin. Asyakin hyppäsi syntymättömästä täysi-ikäiseen lähes muutamassa sivussa...
PoistaKiitos linkityksestä! Tämä oli tosiaan kyllä runsas ja rönsyilevä kirja kieltämättä ;)
VastaaPoistaEipä kestä! Runsaus on varmaan kirjailijan tyyliäkin, mutta teki vähän vaikeaksi hetkittäin ymmärtää mihin tarina oli menossa. Kirjan loppupuolella osaset kyllä kasattiin yhteen.
PoistaNorkku, minä olen jo kahden kirjan verran Shafakin ihailija ja pidin tästä kovasti, joskin myönnän teoksen hieman runsaaksi, mutta kirjailijan tyyli kirjoittaa ja luoda hahmoja on vetävä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä hahmojen luonnista, kirjasta löytyi todella mielenkiintoisia ja persoonallisia tapauksia. Henkilöiden määrä vain oli niin huikea jos ajatellaan nettipalstoja ja kahvilan väkeäkin, että se tavallaan vei voimaa ja huomiota niiltä oikeilta avainhahmoilta. Ehkä minun pitää lukea lisää Shafakia, jotta totun hänen tyyliinsä.
PoistaMä pidin henkilöistä, mutta en ihan siitä tyylistä, jolla Shafak tuo henkilöt tarinaan mukaan. Välillä haukottelin näille nuorisokirjojen tyylisille dialogeille, jotka eivät vieneet tarinaa eteenpäin, eivätkä tuoneet syvyyttä henkilöihin.
VastaaPoistaMutta joistain asioista pidin, esim. Istanbul-kuvauksesta ja jinneistä.
Minäkin pidin Istanbul-kuvauksesta, mutta välillä en oikein tahtonut ottaa selvää mihin Shafak oli oikein menossa. Oli niin paljon kaikkea...
PoistaNorkku, kiva, että joku muukin sai yli siitä nettipalstan väestä. Minulle oli liikaa molemmat: Sekä nettiporukka että se kahvilan väki. Miten ihmeessä kirjailijat eivät osaa yhtään rajoittaa henkilömäärää/ajatella siinä lukijaa. No, tiedän, että annan Shafakille kaiken anteeksi...ehkä minut kohta jäävätään hänen suhteensa.
VastaaPoistaMari ylhäällä sanoaa hyvin noista 'nuorisokirjojen tyylisistä dialogeista'. Ne syövät syvyyttä! Mari tekee usein teräviä huomoita, minä vain luen;-)
Istanbul kuvaukset olivat sitä luokkaa, että saatan muuttaa mieleni lyhyeksi aikaa Turkista huolimatta maan ihmis- ja eläinsuojelurikkomuksista. Hyvin aistillinen kirja!
Kyllä vaan, kahviloissa (sekä virtuaalisissa että oikeissa) oli vähän turhan paljon väkeä. Kuvittelin että nettikahvilan paronista olisi tullut vähän isompikin osa tarinaa, mutta sitten sekin jäi...
PoistaMinuakin vähän kutkuttaisi Istanbul, kuvittelen sen yhtä yltäkylläiseksi, meluisaksi ja kiehtovaksi kuin kirjassa.
Totta, kirja on Istanbulin veroinen runsaudensarvi jossa välillä menee pää pyörälle. Ja minuakin hieman harmitti että nettiparonin tarina jätettiin täysin ilmaan roikkumaan.Silti pidin kirjasta valtavasti. Suosittelen sinulle lämpimästi Rakkauden aikakirjaa, se on paljon seesteisempi ja kompaktimpi kokonaisuus ja valtavan lumoava tarina.
VastaaPoistaJuu, allekirjoittanut ehti kehitellä nettiparonille jo vaikka minkälaisia juonenkäänteitä. Mutta kirja olisi varmaan rönsyillyt sen takia vielä pikkuisen enemmän, ehkä jostain oli karsittava.
PoistaRakkauden aikakirja kuulostaa kyllä ihanalta! Pitääpä laittaa lukulistalle!